Aihearkisto: Yleinen

Globaalikasvatusta kirjastossa

Jos olisin syntynyt toiselle puolelle maapalloa…

Kirjavinkkauksen yhteydessä viidesluokkalaiset intoutuivat keskustelemaan köyhyydestä ja kehitysmaista. Andy Mulliganin romaani ”Roskaa”, joka kuvaa lasten ja nuorten elämää valtaisalla kaatopaikalla, kirvoitti kysymyksiä: Oikeastiko joku voi asua kaatopaikalla? Miten niin lapset elävät ilman vanhempiaan eivätkä käy koulua? Siis lapset elättävät itse itsensä? Ja rahan ruokaan he saavat tekemällä työtä? Onko muovijätteiden keräily ja lajittelu kaatopaikalla oikea työ? Onko reilua?

Kevään kiriessä kohti kesälomaa viidesluokkalaisia osallistui myös Kivenlahden ja Saunalahden kirjastojen järjestämiin globaalikasvatustyöpajoihin. Ohjaajana toimi Taksvärkki ry:n kansainvälisyyskouluttaja Lisa Tiainen.

Vaikka sanan ”globaali” osaisikin yhdistää maapalloon ja maailmanlaajuisuuteen, globaalikasvatus ei terminä ehkä aukea heti edes aikuisille. Keskeisiä teemoja globaalikasvatuksessa ovat ihmisoikeudet, tasa-arvo, kestävä kehitys, erilaisten kulttuurien kunnioitus, rauha ja turvallisuus sekä ympäristön  ja luonnon huomioiminen kaikessa toiminnassa. Näin hienosti ja juhlavasti sanoitettujen asioiden pohdinta oli valittu työpajojen aiheeksi ja nimenomaan lasten näkökulmat olivat tärkeitä.

 

Opettajaksi opiskeleva Lisa totesi heti alkuun, että koulumaailmassa korostuvat velvollisuudet, joista oppilaita myös vähän väliä muistutetaan. Oikeuksista puhutaan harvemmin​. Lisa ehdotti, että lasten oikeuksiin pureuduttaisiin miettimällä ihmisten perustarpeita. Perustarpeet hän määritteli ihmisen elämän jatkumisen kannalta välttämättömiksi asioiksi. Pienryhmissä piirrettiin yhteinen laiva ja jokainen ryhmän jäsen sai piirtää itsensä sen kyytiin. Mietittiin yhdessä myös vähintään seitsemän mukaan otettavaa tarpeellista tavaraa tai asiaa ja lastattiin ne laivaan.

Tämän jälkeen antauduttiin mielikuvituksen vietäväksi: Entä jos laiva haaksirikkoutuisi ja miehistö onnistuisi pelastamaan itsensä ja  osan lastista autiolle saarelle? Ryhmän tuli valita piirtämistään tavaroista kolme tärkeintä ja perustella valintansa. Ei taida yllättää, että lähes poikkeuksetta piirroksiin ilmestyi kännykkä! Yhteys maailmaan ja muihin ihmisiin on tärkeää, olemmehan sosiaalisia olentoja. Mietittiin toki sitäkin, miten kauan ja millä edellytyksin kännykästä olisi autioilla saarella iloa. Aika nopeasti piirroksiin ilmestyi ruokaa ja vesikanistereita. Tämän jälkeen valintojen valikoima kasvoi: hätäraketteja, sytytin tai tulitikut, puukko, ase, merikarttoja, radio, vesitaso, kumivene, teltta, supertietokone, pelit… Oikeita tai vääriä vastauksia tehtävässä ei ole, asian pohdinta ja perustelujen miettiminen valinnoille on tärkeintä, Lisa korosti.

Työpajassa lapsen oikeuksia tarkasteltiin myös erilaisten roolien kautta. Asettauduttiin eri puolilla maailmaa asuvien ja erilaisissa elämäntilanteissa elävien lasten ”nahkoihin”. Mitä jos olisin itse syntynyt toiselle puolelle maailmaa, millaista elämäni mahtaisi olla…  Olisiko maassani rauha ja eläisinkö turvallisessa ympäristössä? Saisinko aina ruokaa, kun minulla olisi nälkä? Huolehdittaisiinko minusta? Olisiko asuinseudullani juomakelpoista vettä? Olisivatko tytöt ja pojat tasa-arvoisia? Saisinko käydä koulua? Kohdeltaisiinko kaikkia ihmisiä oikeudenmukaisesti? Miten muista maista ja kulttuureista tuleviin ihmisiin suhtauduttaisiin? Miten kotimaani ympäristöä, luontoa ja eläimiä kohdeltaisiin? Asettauduttiin alkuun kaikki samalle viivalle ja aina kyllä-vastauksen kohdalla otettiin askel eteenpäin. Lopuksi tutkailtiin, minne kukin oli päätynyt ja miksi.

Globaalikasvatuksen tarkoituksena on herätellä ajattelemaan ja pohtimaan. Kyky asettautua toisen asemaan ja tarkastella asioita erilaisista näkökulmista on voimavara, jota kannattaa kehittää.

 

Heliminna Hakala, Espoonlahden kirjastot

Seikkaillen taitavaksi kirjastonkäyttäjäksi

Kivenlahtelaiset ovat tunnetusti viisasta porukkaa. Eräänä marraskuisena torstaina hölmöläisiä kuitenkin esiintyi Kivenlahden kirjastossa oikein joukolla. Miksi ihmeessä he olivat saapuneet kaukaa Hölmölästä juuri Kivenlahden kirjastoon… Olikohan kirjasto kutsunut heidät, jotta heistä  5-6-vuotiaiden kivenlahtelaisten avustuksella saataisiin koulittua kunnollisia kirjaston asiakkaita?

Kirjoja luetaan!

Kirjoja luetaan!

Ensimmäisenä tapaamamme hölmöläinen oli kyllä tottunut älylaitteiden käyttäjä, mutta kirjat menivät yli ymmärryksen. Miiten kirjoja olisi voinutkaan ymmärtää, kun niitä ei tablettitietokoneen kosketusnäytöltä tutulla pinsettiotteella edes saanut auki! Eikä mistään löytynyt sopivaa reikää laturinjohdolle.

img_1638

Hölmöläisnuori hengailemassa

Seuraavaksi tavattiin Hölmölän nuorison edustaja, joka makoili ja porsasteli kirjaston sohvalla, ahmi herkkuja ja sotki kirjoja. Kukaan ei ollut tainnut opastaa, miten kirjastossa käyttäydytään! Onneksi viskarit ja eskarit opastivat!  He osasivat myös kertoa, mitä kirjastokortin lisäksi kannattaa ottaa mukaan kirjastoreissulle. Arvaatko sinä? No tietenkin kassi, jotta kirjat eivät kastu, jos alkaa sataa vettä tahi lunta.

 

Maailman viisain hölmöläinen omassa elementissään!

Maailman viisain hölmöläinen omassa elementissään!

Hölmöläisistä viisain tutki laboratoriossaan vaarallisia aineita. Hölmöläinen ja vaaralliset aineet kuulostivat lapsistakin varsin arveluttavalta yhdistelmältä. Seikkailun oppaana toiminut luotettava kirjastonhoitaja kuitenkin vakuutti, ettei hän anna kirjastossa tapahtua mitään laittomuuksia, levottomuuksia sen paremmin kuin luvattomuuksiakaan. Näin ollen myös viskarit intoutuivat taktiilisesti tutkailemaan, mitä mustat salaperäiset laatikot mahtoivatkaan sisältää. Ehdotukset ja arvaukset eivät olleet lainkaan pöllömpiä saatikka hölmömpiä. Kun sitten muisteltiin niitä nuoriso-Hölmöläisen ajattelemattomuuksissaan turmelemia kirjaston (eli meidän kaikkien yhteisiä) esineitä, hoksattiin, mille nuo mustien laatikoiden aineet sitten ovat vaarallisia: sohville ja kirjoille. Sohvat sitä paitsi ovat puhdistettavissa, mutta kirjojen pesu ei kyllä onnistu. Sen oli hölmöläisistä viisainkin kantapään kautta oppinut.

 

Hölmöläiskalastajan kanssa ongella

Hölmöläiskalastajan kanssa ongella

Elämyksellisten oppimiskokemusten sarja kirjastossa jatkui. Viimeisellä etapilla tavattiin hölmöläiskalastaja, joka yritti onkia pelkällä ongenvavalla ilman siimaa ja syöttiä. Viskareiden neuvoin kalastusonni kuitenkin kääntyi ja kiitollinen hölmöläinen lainasi onkiaan myös viskareille. Jokainen viskari sai saaliikseen oman mietelausekalan.

Mehua syötiin ja kesejä juotiin

Mehua syötiin ja keksejä juotiin

Seikkailuretken päätteeksi nautittiin mehua ja keksejä juhlamatoin päällystetyiltä pöydiltä. Hölmöläläisittäin  kuului ryystää mehu pillillä lautaselta ja keksin paikka oli tietysti kupissa. Hölmöläiset kiittivät eskareita ja viskareita hyvistä vinkeistä ja mainiosta opastuksesta kirjastonkäytön jaloihin taitoihin.

Teksti ja kuvat: Heliminna Hakala, Espoonlahden kirjastot

Vastamainokset kutkuttivat koululaisia

Tänä keväänä vastamainostyöpajoja järjestettiin Espoonlahden neljässä kirjastossa: Nöykkiössä, Soukassa, Kivenlahdessa ja Saunalahdessa niin ala- kuin yläluokkalaisillekin. Vastamainostyöpajaan saapuneilla oppilailla ei useinkaan ensi alkuun ollut tarkkaa käsitystä siitä, mitä olivat tulleet tekemään. Entä tiedätkö sinä, mitä vastamainokset ovat ja miten niitä tehdään? Neljäsluokkalaiset arvelivat esimerkiksi, että vastamainos saattaisi olla jonkin mainoksen vastakohta taikka tietyn mainoksen mollausta. Hyviä arveluja, mutta ehkä niitä kuitenkin voisi luonnehtia pikemminkin liioitteleviksi ja usein humoristisiksi mukaelmiksi mainoksista.

8

Miksi ihmeessä vastamainoksia sitten tehdään? Työpajoja ohjaava Eeva Kemppainen Eettisen kaupan puolesta ry:stä korosti, että vastamainosten on tarkoitus herättää mainontaan tai kulutustuotteisiin ja -tottumuksiin liittyviä kysymyksiä. Parhaimmillaan ne myös haastavat miettimään piilotettuja asioita, ja usein ne myös naurattavat.

Tiedätkö, missä oma paitasi on valmistettu?

Näissä kriittiseen ajatteluun ja vastuulliseen kuluttamiseen herättelevissä työpajoissa keskusteltiin paljon. Keskustelua vauhditti toiminnallisuus: heti alkuun asetuttiin arvojanalle seisomaan sen mukaan, tykkääkö herätä kouluaamuina aikaisin vaiko ei, eli mieluummin vähän myöhemmin. Tämä oli helppo nakki: janan ei-päähän muodostui ruuhkaa. Seuraavaksi putosi vaikeahko kyllä/ei-kysymys: ”Tiedätkö, missä päin maailmaa oma paitasi on valmistettu?” Ei-ryhmä olisi taatusti kuormittunut edelleen, ellei olisi älytty etsiskellä tietoa vaatteiden pesuohjelappusista!

7

Ihmisiä ja kuluttajia eri puolilla maailmaa

Eettisen kuluttamisen aihepiiriin loikattiin, kun Eeva Kemppainen totesi, että joskus samankin vaatteen eri osia saatetaan valmistaa sarjatyönä eri maissa. Yhteisen pohdinnan jälkeen tultiin siihen tulokseen, että yksi syy tähän on se, että näin tuotteen valmistuskustannukset saadaan mahdollisimman alhaisiksi. Seuraavaksi keskustelu kääntyi siihen eettiseen ongelmaan, että on maita, joissa miljoonia lapsia koulunkäynnin sijaan työskentelee esimerkiksi vaatetehtaissa ja osallistuu näin elannon hankkimiseen perheelleen. Voi kuvitella, millaisia ajatuksia monen neljäsluokkalaisen päässä vilisi, kun heti tämän jälkeen arvojanalle asettauduttiin sen mukaan, kokiko itse saavansa haluamiaan tavaroita ja vaatteita usein / joskus / ei koskaan.

11

Ideasta vastamainokseksi

Työpajan kohokohta koitti, kun päästiin penkomaan vanhoja aikakauslehtiä ja bongaamaan sopivia mainoksia. Tarkoituksena oli ideoida ja laatia oma vastamainos. Paperi kahisi, sakset napsivat ja liimapuikot heiluivat. Tussikynillä vastamainokset viimeisteltiin vielä omin herkullisin kommentein.

1

Milloin vastamainos ”uppoaa” ja saa aikaan reaktioita?

Vastamainostaiteilija saattaa siis luoda jonkin tietyn mainoksen kuvaa, brändiä, logoa tai tekstiä ovelasti muistuttavan vastamainoksen ja samalla esittää kommentteja tai kysymyksiä. Mainosten visuaalisten tehokeinojen ja elementtien lisäksi oppilaiden kanssa pohdittiin myös markkinoinnin kieltä. Käytetäänhän vastamainoksissa samaa kuvastoa ja sanastoa kuin mainoksissakin. Punainen väri on tehokas. Kauniit naiset vangitsevat katseita. Automainoksissakin on omat jipponsa.

14

Nöykkiön kirjaston vastamainospajoissa huumorillakin oli kiistaton sija: hiusvärimainoksen kalju mies hörötytti. Neljäsluokkalaiset osoittivat myös kykynsä tarkkasilmäisiin analyyseihin: huomiota kiinnitettiin paitsi siihen mitä mainoksissa näkyy, myös siihen mitä niissä ei näy. Syntyi kutkuttavan hauskoja ja viiltävän analyyttisiä vastamainoksia!

Teksti ja kuvat: Heliminna Hakala, Espoonlahden kirjastot

Koodataan runo!

Sanataide kohtasi koodauksen kirjaston kokeilevassa pajassa. Koekaniineiksi saimme espoolaisia luokan- ja aineenopettajia. Pajaa vetämässä oli kaksi lastenkirjastonhoitajaa: sanataideohjaaja, Entressen kirjaston Pirkko, sekä nörtiksi tunnustautuva Tapiolan kirjaston Maru.

Alkulämmittelynä vedettiin runonsäkeitä hatusta. Satunnaisista säkeistä syntyi omia tekstejä. Tutustuttiin myös Runorobottiin sekä muutamaan muuhun verkosta löytyvään runokoneeseen.

Koodattavaksi kirjoitettiin omat numeroloitsut oululaisen sanataidekoulu Valveen mainiolla kaavalla. Älä säikähdä linkistä ensimmäisenä vastaan tulevia vauvaloruohjeita! Loitsun kaava löytyy pdf:n kolmannelta sivulta. Valitaan oma taikanumero ja listataan outoja, erikoisia tapahtumia niin, että taikanumero toistuu jokaisessä säkeessä. Keksitään seuraus tai kaksi tälle omituisten tapahtumisen sarjalle. Ihana kirjoitettava, kiitos Valve!

numeroloitsu

Numeroloitsut koodattiin Hopscotchilla tapahtumaan ipadin ruudulla. Tästä on pikkuisen koodaamista opetellut lastenkirjastonhoitaja haaveillut: omiin sanoihin tulisi vielä ripaus lisää magiaa, kun teksti animoidaan. Jos runon kirjoittaminen tai sanataide tuntuu vieraalta vaikka siitä seiskaluokan villistä kaverista, toisiko sanojen elämä ruudulla hommaa kutsuvammaksi?

Tämän ensimmäisen kaavan mukaan tehdyssä runossa ruudulle piirtyy ensin tausta (ohje), sitten runon ensimmäinen osa säe kerrallaan (ohje). Säe säkeeltä ruudulle ilmestyvän runon koodaamisessa työläintä on aikataulun miettiminen — säkeiden ilmestymis- ja poistumishetkien hahmottamisen avuksi käytössä oli aikataulukaavio.

Pajan edetessä keksittiin monta muutakin tapaa saada runoja ruudulle. Tällä Pirkon konstilla runon säkeet ilmestyvät ruudulle peräjälkeen. Luokan kanssa aloittaisin juuri näin. Pois jää monta monimutkaista vaihetta tuohon ensimmäiseen tapaan verrattuna.

hops siilin kuutamo

Oletko kokeillut vastaavaa tai innostuitko kokeilemaan näitä ohjeita? Kerro ja kommentoi. Meillä oli hauskaa ja jatkamme harjoituksia taatusti. Ohjeita voi tulostaa avuksi joko tästä tekstin lomasta tai Materiaalit-sivulta.

Aatokset runopajasta kirjasi ja ohjeet tallensi

Maru Tapiolan kirjastosta

 

Sankareita ja sivustakatsojia, keljuja tilanteita ja tarinan pelastajia

välkky edestä

Kirjastoauto Välkky lastattiin toukokuussa hyvillä tarinoilla, kirjavinkkarilla ja nuoriso-ohjaajalla. Kiersimme viikon verran espoolaisissa kouluissa vinkkaamassa kirjoja, joista löytyi niin keljuja tilanteita kuin hienoja konsteja puuttua tarinaan, joka oli saamassa kurjan käänteen. Espoon kirjasto- ja nuorisopalveluiden yhteinen Mä en dissaa -bussikiertue järjestettiin nyt toista vuotta.

Suurin osa suomalaisista nuorista sanoo kokeneensa syrjintää (Nuorisobarometri 2014). Sivustakatsojilla on iso rooli, jatkuuko kiusaaminen vai ei. Tarinoiden avulla kasvatetaan tunnemuskeleita ja tilannetajua. Bussissa lasten omat jutut, tarinat ja mietteet lähtivät liikkeelle, kun kirjan tarina kertoi itseä koskettavasta tilanteesta. Nuoriso-ohjaajat ohjasivat keskusteluja, joissa mietittiin sekä tarinoiden päähenkilöiden että omia valintoja ja keksittiin uusia ratkaisuja ja tapoja toimia.

Bussiin kutsuttiin koulujen kolmasluokkalaiset, ja mukaan pääsi monelta koululta myös neljäs- ja viidesluokkalaisia. Kyydissä oli aina koulun oman alueen kirjavinkkari ja nuoriso-ohjaaja. Viikon aikana tapasimme yhteensä 24 luokkaa kuudella eri koululla.

Muutaman luokan kanssa keksittiin positiivisia voimasanoja: jokainen kirjoitti oman luokan voimasanoja lapuille, jotka tallennettiin isoon kirjekuoreen. Sankariesikuvia löytyi niin arkipäivästä (palomiehet, lääkärit), tarinoista (Peppi Pitkätossu) kuin historiasta (Minna Canth). Toisella koululla kuoreen suljettiin omia mielipiteitä ja keinoja, yhteisiä diilejä ja tarinoita. Viikon viimeiselle koululle kirjoittelimme valmiiksi muutamalle tarinalle erilaisia vaihtoehtoisia juonenkäänteitä, joiden hyviä ja huonoja puolia pohdittiin yhdessä.

vinkkauksen jälkeen

Kirjavinkkarit listasivat kirjoja, joista viikon varrella syntyi hyviä keskusteluja.

Kim Fupz Aakeson: Tyttö ja ihmeelliset korvat. Erilaisuus voi tuntua itsensä erilaiseksi kokevasta tosi vaikealta, omat vahvuudet löytyvät yllättäin.

Jane Foxley: Muncle Trogg – maailman pienin jättiläinen. Sankaruudesta, jota meissä kaikissa on, ja isoista ja pienistä sankarillisista teoista. Ystävän pienelläkin teolla voi olla suuri merkitys. Hyvä teko on hyvä laittaa kiertämään.

Saku Heinänen: Zaida ja lumienkeli. Sivustakatsojan rooli. Kiusaaminen voi jatkua niin pitkään kuin joku katsoja toimii. Alkuun riittää pienikin juttu.

Tuula Kallioniemi: Karoliina ja nokkela Neema. Luokan yhteishenki, mustasukkaisuus ja nimittely. Kun tekee mieli puhua pahaa toisesta parantaakseen omia asemiaan.

Tuula Kallioniemi: Konsta kovanaama. Tekojen seuraukset.

Anneli Kanto: Tulikärpäset. Nimittely, sanojen voima, kavereiden merkitys.

Markku Karpio: Myrskyvaroitus. Suojaava kaverikupla ja reilu kaveruus; miten kannattaa toimia, jos huomaa, että jotakuta kiusataan.

Gösta Knuttson: Pekka Töpöhäntä ja Maijan kruunu. Satujen, tarinoiden ja elokuvien hyviksistä ja pahiksista, ja siitä kuinka meissä ihmisissäkin on aina niin hyvää kuin pahaakin. Mistä syntyy tarve kiusata?

Kari Levola: Leevi ja Leonora. Aikuisillakaan ei aina heti ole vastausta, mutta aina kannattaa ottaa puheeksi; vaarallisiakin tilanteita syntyy. Kun aikuisillakin on vääriä käsityksiä, tarvitaan todellista rohkeutta puuttua tilanteeseen.

Kreeta Onkeli: Kesä autokorjaamon yläkerrassa. Vahingon ja siitä seuraavan sotkun selvittäminen.

Kreeta Onkeli: Selityspakki. Mitä ihmisillä tarkoittaa ohituskaista ja tilannetaju? Entä millainen tyyppi on minikovis tai diktaattori? Jokaisen omien valintojen ja toiminnan tärkeys.

Teija Rekola: Eetu ja nokkelat neropatit. Ihana kosto vai superreilu tilanteen pelastaminen. Miten tarina jatkuisi, jos valitsisi koston?

Annika Sandelin: Yokon yökirja. Näkyvä erilaisuus, rohkeus.

Louise Spilsbury: On hienoa olla minä! Itsetunnosta ja tunnetaidoista

Laura Suomela: Lokkisaaren säpinät. Hyvä tilannetaju pelastaa kaverin nolosta tilanteesta.

Elisabeth Zöller: Ninni uskaltaa! Kiusaamista on jo ihan pienten kesken. Omaa uskallusta ja pelkojen voittamista.

Holly Webb: Misu tahtoo ystävän. Miten helposti väärät käsitykset syntyvät, vinkkauskohtana se, missä uusi tyttö Lucy ujostelee koko ensimmäisen koulupäivän, ja uudet luokkakaverit pitävät leuhkana.

Johanna Venho: Okulus ja yöihmiset. Luokka, jossa syrjintä on suoraa. Opettajan tärkeä rooli.

Lähtiessään luokat saivat mukaansa kirjavinkkilistan.

Me kirjastolaiset nautimme valtavasti hyvästä tilaisuudesta tehdä yhteistyötä nuoriso-ohjaajien kanssa. Oli hienoa tehdä töitä yhteistuumin tärkeän asian parissa.

portailla

Bussin kyydissä: Pia, Leila, Heliminna, Pauliina, Anna, Jamal, Ira, Paula, Maru ja Linda.

Kirjavinkit ja kyytiläisten mietteet ryhmän keskusteluista jutuksi kokosi

Maru

Julens läsbingo

läsmål

Snart är det jullov för eleverna, men inte lov från läsning om ni frågar mig 🙂 Som barnbibliotekarie ser jag att eleverna nu har lov för att hinna läsa massor och lite till!

Inför sommarlovet gjorde jag en sommarens läsbingo och nu kör vi med favorit i repris, Julens läsbingo!

Alltså konceptet är det samma som tidigare. Bland alla som inom januari returnerar sin ifyllda blankett till barnavdelningen vid Esbo stadsbibliotek lottar vi ut fina bokpriser.

Muumityöpajat in memoriam Tove Jansson ”Oli ihanaa ja ihmeellistä syödä kirjastossa pannukakkua kermavaahdolla!”

Lapset saivat käydä yksitellen Muumipeikon avustuksellaviemässä silppuriin pelkopiirustuksensa.

Lapset saivat käydä yksitellen Muumipeikon avustuksella viemässä silppuriin pelkopiirustuksensa.

Muumipapasta jäi vain hattu jälkeen...

Muumipapasta jäi vain hattu jälkeen…

muumimamman säilöntäpaja

Pikku Myy opetti kujeita ja jumppasi oppilaiden kanssa.

Pikku Myy opetti kujeita ja jumppasi oppilaiden kanssa.

Nipsu joutui sijaistamaan Muumipappaa, mutta hyvinhän se sujui!

Nipsu joutui sijaistamaan Muumipappaa, mutta hyvinhän se sujui!

  Tove Janssonin kunniaksi Entressen lastenkirjaston väki rakensi elokuussa loppuvuoden ajaksi merihenkisen mökin nurkkauksen ja näyttelyn ” Toven matkassa”. Sen ympärille loihdittiin alakoululaisille työpajoja neljälle päivälle. Muumimaman pannarikestit -työpajoihin ilmoittautui lähemmäs kuusisataa osallistujaa. Työntekijät pukeutuivat muumihahmoiksi ja pajoihin päästiin Muumipapan tarinaverstaaseen, Muumimamman runojen säilöntäpajaan, Pikku Myyn ja Nuuskamuikkusen kujeilupajaan sekä Muumipeikon pelkojen poistopajaan. Lopuksi tarjoiltii pannukakkua hillon ja kermavaahdon kera.

 

Muumipapan tarinaverstas

Mitä ihmettä? Satuhuoneen lattialla oli Muumipapan silinterihattu ja työkalupakki. Nipsu hääri sen kimpussa tuohtuneena. Hän kertoi Muumipapan säikähtäneen aamulla suuresti kuullessaan, että kirjastoon tulee yli kaksisataa oppilasta. Niinpä pappa otti jalat alleen ja karkasi. Teki siis oharit. ” Kurjaa ! Pappa jätti minulle tämän pajan pitämisen. Minähän se pelkuri olen!” , niiskutti Nipsu. Muumimammakaan ei ollut saanut pappaa jäämään lempeällä maanittelullaan. Nipsu oli houkutellut pappaa, että tämä voisi lukea edes Näkymättömän lapsen tarinan, mutta ei, pappa leikkasi saksilla tarinan hädissään silpuksi. Niinpä Nipsu oli kerännyt sanat työkalupakkiin ja oppilaat saivat poimia jokainen itselleen kolme sanaa, muodostaa niistä lauseen, joista rakenneltiin luokan kanssa yhteistarina Nipsun avustamana.

Arvatkaas millaisia tarinoita tuli? Ihan hurjia; tuolit hakkasivat lusikoita, ironinen aamukahvi lauloi, näkymätön kaula leijui ilmassa. ”En olisi ikinä itse keksinyt tällaisia juttuja” ihastelivat lapset. Opettajat saivat mukaansa varsinaisen Näkymätön lapsi -kertomuksen monisteena luokkiin luettavaksi, jotta oppilaat kuulevat, mitä siinä ihan oikeasti tapahtui.

Ainiin..minkähän otuksen häntä pilkottikaan Muumipapan hatun alta? No sehän oli muumien esi-isä, jonka voit tavata kirjassa Taikatalvi. Muumipapan uroteot – kirjasta voit puolestaan lukea papasta elämäkertakirjailijana. Hän se kirjailija on ja mokoma pisti Nipsun lasten kanssa runoilemaan, mutta sehän sujui! Nipsu on nyt valtavan ylpeä kun uskalsi!

 

Muumimamman runojen säilöntäpaja

Tiesitkö, että voit säilöä muutakin kuin hilloja? Sydämeen voi säilöä muistoja. Mamma säilöi kesäpuutarhan tuoksuja, meren kuohuja ja auringon voimaa purkkiin ja liimasi siihen etiketiksi: Tahtoa talven taistoon. Hillopurkeista löytyi myös mm.esi-isien papanoita ja lohikäärmeen kyyneleitä. Oppilaat saivat kolme tehtävää: hillopurkin kuvan, johon sai säilöä itselle rakkaimman kesämuiston. Jokainen pääsi kirjoittamaan myös reseptin onnistuneesta kesälomasta; montako kiloa vai kuiskauksen verran mitäkin aineksia siihen tarvitaan. Suosituksi tuli myös ”Jos olisin puu” -runotehtävät.

 

Pikku Myyn ja Nuuskamuikkusen beatboxaus ja kujeilupaja

Pikku Myy, tuo riiviö, kävi tarinaverstaassakin häiriköimässä ja opetti oppilaille irvistelyä. Nuuskamuikkunen puolestaan oli hukannut huuliharppunsa ja päätti soittaa poskillaan. Sitä sanotaan beatboxaamiseksi. Oppilaat oppivat saman taidon alkeet pajassa. Pikku Myy vetäisi myös hyvät välituntijumpat. Tällä Pikku Myyn energianpurkausasemalla tulikin jo nälkä ja oli mukava suunnistaa kirjaston estradille herkuttelemaan pannareilla ja samalla katselemaan leffaa ”Kuinkas sitten kävikään?”

 

Muumipeikon pelkojen poistopaja

 

Mörön luola rakennettiin pimeähköön pelihuoneeseen ja paperisilppuri muunnettiin pelkosilppuriksi. Mikä on suurin pelkosi? Muumipeikko pelkää mörköä eniten maailmassa. Kirjaston Henri luki Muumipappa ja meri – kirjasta kohtauksia siitä, kuinka Muumipeikko kohtaa Mörön, aina siihen asti kun hän ei enää sitä pelkää. Lapset piirsivät omat pelkonsa paperille. Tämän jälkeen jokainen yksitellen sai astua huoneeseen ja Muumipeikon avustuksella syöttää pelkonsa silppuriin ja kas- se hävisi! Paja oli terapeuttinen kokemus. Se sai suuren suosion myös aikuisilta. Kirjaston henkilökuntakin kävi väliajalla salaa syöttämässä silppurin suuhun omat pelkonsa ja poistuivat olemus huojentuneena luolasta.

 

Pajat työllistivät suuresti henkilökuntaa, mutta opettajien, oppilaiden ja heidän vanhempiensa runsas ja ihastunut palaute palkitsi. Tämä antaa myös voimaa jatkaa valitsemallamme tiellä; avata kirjallisuutta elämysten kautta ja tuottaa omia tarinoita!

 

Pirkko Ilmanen

Aluelastenkirjastonhoitaja, Entressen kirjasto, Espoo

Ötökästä luuppiin, eli koodaustunti Hopscotchilla

Hopscotch on iPad-sovellus, jonka kanssa voi aloittaa hauskasti ja kevyesti koodaukseen tutustumisen. Ötökästä luuppiin -tunti on suunniteltu kouluikäisille, mutta toimii myös aikuisten ja alle kouluikäisten kanssa. Pienten tehtävien kautta tutustutaan Hopscotchiin ja oivalletaan pari koodauksen perusjuttua.

Meidän Ötökkä-tuntiemme opetussuunnitelma on poimittu Hopscotchin amerikkalaisilta kehittäjiltä. Alkuperäinen suunnitelma on perinpohjaisempi ja hitaammin etenevä kuin meidän versiomme. Hopscotchin sivuilta ja projekteja googlettamalla löytyi mainiota materiaalia, josta humanistikin innostui leikkimään koodauksella!

Hopscotchin kieli on englanti, mutta värikoodit auttavat luku- ja kielitaidotonta pysymään mukana.  Ohjeet voi antaa tyyliin ”valitse vihreä ykkönen”. Sovelluksesta oli suomennettu versiokin tovin saatavilla, mutta käännös oli heikko — englannilla pärjätään paremmin.

Tehtävä 1. 

hopscotch 1

 

Oivallus: mitään ei tapahdu, ennen kuin on koodattu.

Ryhmä avaa Hopscotchin, pääsee valitsemaan oman ötökkänsä, ja rapsuttelu saa alkaa. Porukka rapsuttaa ja rapsuttaa, mutta mitään ei tapahdu. Eikä tietenkään tapahdukaan, ennen kuin on koodattu. Valitaan ensimmäinen toiminta ja siitä seuraava tapahtuma.

Kasvattamiskoodin onnistuminen riemastuttaa. Isoksi kasvaneen ötökän kanssa kokeillaan, joko tyyppi kutistuisi käsiä taputtamalla. Aikuisetkin menevät lankaan ;-).

hopscotch ekaluokkalaisilla1a

Jos ja kun jonkin iPadin ääniasetukset temppuilevat, eikä kutistaminen onnistukaan, kannattaa kokeilla säännön vaihtamista. Ötökkä voisikin kadota, kun iPadia ravistaa. Koko ryhmä voi vaihtaa koodia, jolloin tulee harjoiteltua myös ylimääräisen koodin roskittaminen.

Tehtävä 2.

hopscotch 2

Oivallus: koodin pitää olla järjestyksessä. Toiston taika.

Piirtävän otuksen kanssa on hyvä todeta, kuinka tärkeää on, että koodin käskyt ovat oikeassa järjestyksessä. Homma aloitetaan ”liiku ja jätä jälkeä” -käskyllä, joka saa tyypin piirtämään ohutta, mustaa viivaa. Tämän jälkeen lapset saavat valita lempivärinsä ja vähän paksumman viivan. Valintojen jälkeen kokeillaan, toimiiko — ja tyyppihän piirtää edelleen mustaa viivaa. Homma toimii vasta koodin järjestämisen jälkeen.

Neliön piirtämiseen tarvitaan käännös. Suorakulmaisen käännöksen salaisen asteluvun paljastamisen jälkeen voidaan jatkaa koodipalikoiden toistoa niin monta kertaa, että saadaan aikaiseksi neliö. Toinen vaihtoehto on esitellä saman tien toistokäskyn taika eli silmukka.

Neliöistä tulee taideprojekti, jos on aikaa laittaa piirtävä otus vaihtamaan jokaisen neliön jälkeen satunnaisesti paikkaa ja väriä. Koodiin lisätään uusi silmukka ja satunnaisia arvoja paikalle ja väreille.

hopscotch neliöt

Oivallus: satunnaisuus!

Tähän riittää yhden oppitunnin aika! Nopea ryhmä saa tehtyä omatkin neliötaideteokset.

Tehtävä 3.

hopscotch tehtävä 3

Otetaan käyttöön äskeisessä tehtävässä hankitut taidot: otus piirtää halutun väristä ja paksuista viivaa. Ympyrä piirretään toistamalla lyhyitä viivoja ja pienen pieniä käännöksiä. Tarvitun toistojen määrän voi etsiä vaikka kokeilemalla. Pyöreän muodon koodaamisen taitoa tarvitaan seuraavassa tehtävässä.

Tehtävä 4.

hopscotch tehtävä 4

…eli oma nimi Hopscotch-otusten piirtämänä. Kirjastolaisissa on aina tarinankertojan vikaa, eihän tämä nyt ihan oikea digitaalinen allekirjoitus ole, mutta kuitenkin ainutlaatuinen, oma luomus ;-).

hopscotch nimmari

Nyt pitää jo itse miettiä, miten koodaa kirjainten viivat ja käännökset. Nimikirjaimet on myös hyvä valinta, jos aikaa on vähän ja intoa paljon.

Tehtävä 5.

hopscotch tehtävä 5

Tekstiä käyttämällä Hopscothin hahmoksi voi tuoda esimerkiksi Emoji-merkkejä. Pelin taustamaisema tehdään paksuilla viivoilla piirtämällä, ja Emoji-hahmot liikkuvat maisemassa paikkaa ja vauhtia satunnaisesti vaihtaen.

Hopscotchilla onnistuu myös pienen pelin koodaaminen tai runojen tai tarinoiden animoiminen.

Ötökästä luuppiin -tunnin tuntisuunnitelman perusteellinen versio löytyy pian dokumenteista. Meillä Tapiolassa moni pääsee ohjaamaan koodaustunteja, ja mukana on hyvä olla jotain kättä pidempää. Materiaaleja saa mielellään käyttää ja kommentoida!

Laitteita meillä on opetuskäytössä 15. Isot ryhmät on koodaustuntia varten jaettu kahtia, ja toinen puolikas käyttää aikaa tarinoiden ja kirjojen parissa sillä aikaa kun ryhmän toinen puolikas koodaa.

Ilman mielikuvitusta ei synny mitään uutta!

 

Koodauspaja kirjastossa

Kesällä oli aikaa tarttua paljon puhuttuun juttuun: ohjelmoinnin alkeisiin. Peruskouluissa opetellaan ohjelmointia syksystä 2016 alkaen, ja kirjastossa halusimme olla mukana uutta ilmiötä kesyttämässä.

Mukaan saimme vapaaehtoiseksi asiantuntijaksi opiskelija Tomi Pieviläisen. Valmistauduimme vetämään Tomin johdolla noin tusinan osallistujan pajoja, mutta sitten Hesari teki Tapiolan kirjaston pajoista jutun ja innokkaita koodaajia ilmestyi aika paljon: 40-50 joka ilta.

koodauspaja1

Pienimmät osallistujat (4-8 v.) sekä aloittivat koodaamisen iPadien Hopscotch-sovelluksella. Oli hilpeää, kun saimme ötökät tottelemaan käskyjä! Hopscotchilla piirtäessä mietittiin jo toistoja, luuppeja ja satunnaisuutta. Hopscotch-tehtävien englanninkieliset esikuvat löytyvät verkosta, tekijänä Hour of Code.

hopscotch-haasteet

koodauspaja2

Pääjoukko aloitti samantien yksinkertaisen pelin tekemistä graafisella, verkossa toimivalla Scratchilla. Me kirjastolaiset opettelimme pallon liikuttamista vain hetkeä aikaisemmin. Pulmatilanteissa ratkaisua pohdittiin yhdessä tai pyydettiin Tomi apuun.

Jo hieman ohjelmointia kokeilut joukko teki töitä Tomin johdolla Racket-kielen kanssa.

koodauspaja6

Kesäkuisen viikon pajat pidettiin neljänä iltana, kolme tuntia per ilta. Osa tuli mukaan joka ilta, mutta myös kesken viikon oli mahdollista tulla mukaan. Pienin koodaaja oli 4-vuotias ja puuhasi isänsä avustuksella ohjelmoinnin parissa huikeat kaksi tuntia!

Seuraavat kaikille avoimet pajat pidämme elokuun ensimmäisellä viikolla. Koulujen alettua mukaan kutsutaan myös luokkia. Lastenkirjastonhoitajaa kiehtoo paitsi pelin rakentaminen, myös koodaamisen ja kirjallisuuden yhdistäminen: koodataanko runo, satu vai pieni tarina?

Koodaaminen on luovaa, opettaa ongelmanratkaisutaitoja ja kommunikointia, sanoo Tomi. Se on keino rakentaa ja ymmärtää ympäröivää maailmaa: verkkosivujen, älypuhelinsovellusten, kodinkoneiden, pelien ynnä muiden toimintaa. Ohjelmoinnin paikka on meidän mielestämme ehdottomasti myös kirjastossa. Kirjaston tehtävänä on aina ollut pitää  huolta kansalaisten lukutaidosta, kyvystä ymmärtää ja toimia aktiivisesti yhteiskunnassa.

koodauspaja5

Maru Tapiolan kirjastosta

 

BINGO! Kesällä lukeminen on peli!

kirjabingo mv pieniKesän lukubingo -peli tuo uusia haasteita kesälomalaisille. Lukemisesta voi tehdä pelin näinkin yksinkertaisesti, oivalsi meidän Tapiolan kirjaston lastenkirjastonhoitaja Mikaela. Suomenkielisen version teki Maru.

Millä strategialla saat ensimmäisen bingon?

Ruotsinkieliset koululaiset yrittävät saada kesän aikana rastin jokaiseen 25 ruutuun. Onnistuukohan suomenkielisiltä?

Lukubingon tulostettava PDF-versio. Saa käyttää sellaisenaan tai ottaa idean omaan muokkaukseen!