Kirjoittajan arkistot: Pirkko Ilmanen

Muumityöpajat in memoriam Tove Jansson ”Oli ihanaa ja ihmeellistä syödä kirjastossa pannukakkua kermavaahdolla!”

Lapset saivat käydä yksitellen Muumipeikon avustuksellaviemässä silppuriin pelkopiirustuksensa.

Lapset saivat käydä yksitellen Muumipeikon avustuksella viemässä silppuriin pelkopiirustuksensa.

Muumipapasta jäi vain hattu jälkeen...

Muumipapasta jäi vain hattu jälkeen…

muumimamman säilöntäpaja

Pikku Myy opetti kujeita ja jumppasi oppilaiden kanssa.

Pikku Myy opetti kujeita ja jumppasi oppilaiden kanssa.

Nipsu joutui sijaistamaan Muumipappaa, mutta hyvinhän se sujui!

Nipsu joutui sijaistamaan Muumipappaa, mutta hyvinhän se sujui!

  Tove Janssonin kunniaksi Entressen lastenkirjaston väki rakensi elokuussa loppuvuoden ajaksi merihenkisen mökin nurkkauksen ja näyttelyn ” Toven matkassa”. Sen ympärille loihdittiin alakoululaisille työpajoja neljälle päivälle. Muumimaman pannarikestit -työpajoihin ilmoittautui lähemmäs kuusisataa osallistujaa. Työntekijät pukeutuivat muumihahmoiksi ja pajoihin päästiin Muumipapan tarinaverstaaseen, Muumimamman runojen säilöntäpajaan, Pikku Myyn ja Nuuskamuikkusen kujeilupajaan sekä Muumipeikon pelkojen poistopajaan. Lopuksi tarjoiltii pannukakkua hillon ja kermavaahdon kera.

 

Muumipapan tarinaverstas

Mitä ihmettä? Satuhuoneen lattialla oli Muumipapan silinterihattu ja työkalupakki. Nipsu hääri sen kimpussa tuohtuneena. Hän kertoi Muumipapan säikähtäneen aamulla suuresti kuullessaan, että kirjastoon tulee yli kaksisataa oppilasta. Niinpä pappa otti jalat alleen ja karkasi. Teki siis oharit. ” Kurjaa ! Pappa jätti minulle tämän pajan pitämisen. Minähän se pelkuri olen!” , niiskutti Nipsu. Muumimammakaan ei ollut saanut pappaa jäämään lempeällä maanittelullaan. Nipsu oli houkutellut pappaa, että tämä voisi lukea edes Näkymättömän lapsen tarinan, mutta ei, pappa leikkasi saksilla tarinan hädissään silpuksi. Niinpä Nipsu oli kerännyt sanat työkalupakkiin ja oppilaat saivat poimia jokainen itselleen kolme sanaa, muodostaa niistä lauseen, joista rakenneltiin luokan kanssa yhteistarina Nipsun avustamana.

Arvatkaas millaisia tarinoita tuli? Ihan hurjia; tuolit hakkasivat lusikoita, ironinen aamukahvi lauloi, näkymätön kaula leijui ilmassa. ”En olisi ikinä itse keksinyt tällaisia juttuja” ihastelivat lapset. Opettajat saivat mukaansa varsinaisen Näkymätön lapsi -kertomuksen monisteena luokkiin luettavaksi, jotta oppilaat kuulevat, mitä siinä ihan oikeasti tapahtui.

Ainiin..minkähän otuksen häntä pilkottikaan Muumipapan hatun alta? No sehän oli muumien esi-isä, jonka voit tavata kirjassa Taikatalvi. Muumipapan uroteot – kirjasta voit puolestaan lukea papasta elämäkertakirjailijana. Hän se kirjailija on ja mokoma pisti Nipsun lasten kanssa runoilemaan, mutta sehän sujui! Nipsu on nyt valtavan ylpeä kun uskalsi!

 

Muumimamman runojen säilöntäpaja

Tiesitkö, että voit säilöä muutakin kuin hilloja? Sydämeen voi säilöä muistoja. Mamma säilöi kesäpuutarhan tuoksuja, meren kuohuja ja auringon voimaa purkkiin ja liimasi siihen etiketiksi: Tahtoa talven taistoon. Hillopurkeista löytyi myös mm.esi-isien papanoita ja lohikäärmeen kyyneleitä. Oppilaat saivat kolme tehtävää: hillopurkin kuvan, johon sai säilöä itselle rakkaimman kesämuiston. Jokainen pääsi kirjoittamaan myös reseptin onnistuneesta kesälomasta; montako kiloa vai kuiskauksen verran mitäkin aineksia siihen tarvitaan. Suosituksi tuli myös ”Jos olisin puu” -runotehtävät.

 

Pikku Myyn ja Nuuskamuikkusen beatboxaus ja kujeilupaja

Pikku Myy, tuo riiviö, kävi tarinaverstaassakin häiriköimässä ja opetti oppilaille irvistelyä. Nuuskamuikkunen puolestaan oli hukannut huuliharppunsa ja päätti soittaa poskillaan. Sitä sanotaan beatboxaamiseksi. Oppilaat oppivat saman taidon alkeet pajassa. Pikku Myy vetäisi myös hyvät välituntijumpat. Tällä Pikku Myyn energianpurkausasemalla tulikin jo nälkä ja oli mukava suunnistaa kirjaston estradille herkuttelemaan pannareilla ja samalla katselemaan leffaa ”Kuinkas sitten kävikään?”

 

Muumipeikon pelkojen poistopaja

 

Mörön luola rakennettiin pimeähköön pelihuoneeseen ja paperisilppuri muunnettiin pelkosilppuriksi. Mikä on suurin pelkosi? Muumipeikko pelkää mörköä eniten maailmassa. Kirjaston Henri luki Muumipappa ja meri – kirjasta kohtauksia siitä, kuinka Muumipeikko kohtaa Mörön, aina siihen asti kun hän ei enää sitä pelkää. Lapset piirsivät omat pelkonsa paperille. Tämän jälkeen jokainen yksitellen sai astua huoneeseen ja Muumipeikon avustuksella syöttää pelkonsa silppuriin ja kas- se hävisi! Paja oli terapeuttinen kokemus. Se sai suuren suosion myös aikuisilta. Kirjaston henkilökuntakin kävi väliajalla salaa syöttämässä silppurin suuhun omat pelkonsa ja poistuivat olemus huojentuneena luolasta.

 

Pajat työllistivät suuresti henkilökuntaa, mutta opettajien, oppilaiden ja heidän vanhempiensa runsas ja ihastunut palaute palkitsi. Tämä antaa myös voimaa jatkaa valitsemallamme tiellä; avata kirjallisuutta elämysten kautta ja tuottaa omia tarinoita!

 

Pirkko Ilmanen

Aluelastenkirjastonhoitaja, Entressen kirjasto, Espoo