Kirjoittajan arkistot: Marjukka Peltonen

Tietoja Marjukka Peltonen

Olen lastenkirjastonhoitaja, lukija, valokuvaaja, vähän nörtti, peliharrastaja ja lukukoiran ohjaaja. Innostun uusista vimpaimista ja hyvistä tarinoista. Mieluiten ohjaan tekemistä.

Luetaanko teidän luokassa?

Syvää epäluuloa vai uteliasta odotusta? Kun luokka tulee kirjastoon kirjavinkkaukseen, me kirjastolaiset näemme, kuinka lasten asenteet lukemista kohtaan vaihtelevat kuin yö ja päivä. Vaikka hyvät tarinat ja taitava kirjavinkkari pystyvät kyllä vakuuttamaan sen epäluuloisenkin joukon, vaikutus on vaarassa jäädä lyhytaikaiseksi. Pienen lukijan paras kasvualusta luokka, jossa lukeminen on sekä juhlaa että arkipäivää.

Uskallanko innostua? Mitä mieltä kirjasta saa olla?

Valtavan paljon tuntuu olevan kiinni siitä, miten hyvät konstit opettaja on löytänyt kirjallisuuden opetukseen ja lukemisen läsnäoloon luokassa. Jos opettaja on itse innostunut lasten- ja nuortenkirjallisuudesta, se näkyy luokassa. Pakettiin kannattaa kääriä koulupäivän sisään rakennettua lukuaikaa, ahkeria vierailuja kaupunginkirjastoon ja toimiva koulukirjasto, molemmissa hyllyt joissa on valinnanvaraa ja riittävästi tuoreita kirjaherkkuja. Äänikirjoja hyvin tarjolle kaikille niille, joilla pitkä teksti toimii parhaiten kuunneltuna.

Hyvistä konsteista yksi on hyvin suunniteltujen lukupiirien järjestäminen luokassa. Kun lukupiirissä luetaan pienissä porukoissa, voidaan luettavaksi valita erilaisia kirjoja, ja kaikentasoisille lukijoille löytyy sopivan haastavaa luettavaa. Lapset pääsevät itse valitsemaan, mikä kirja kiinnostaa.

Hyvän lukupiirin kysymykset houkuttelevat esille lukijan omia kokemuksia ja kirjan herättämiä ajatuksia. Oikeita ja vääriä vastauksia ei ole. Kirjan lukeminen lukupiirissä innostaa, ja opettajat kertovat, että erityisen paljon hommasta hyötyvät ne, joille lukeminen on haastavaa.

Absurdia kyllä, meillä joudutaan oikeasti usein miettimään, mistä löytyy riittävästi kirjoja lukupiirin toteuttamiseen.  Lasten ja nuorten lukemisen tukemisen tärkeys ei aina yllä juhlapuheista kirjahankintoihin. Koulukirjastojen apuun tulee onneksi Lukuklaani-hanke. Ja me lastenkirjastolaiset jatkamme tarinoiden ja pienten puolesta puhumista. 

Pienet pitkien tekstien ystävät ovat vahvoilla: sanavarasto kasvaa, omien tarinoiden keksiminen ja kertominen sujuu, empatian taidot karttuvat. Niistä hupsuimmistakin tarinoista saadaan työkaluja selättää monenlaisia tekstejä ja kriittisen ajattelun taitoja.

Aleksis Kiven päivän iltana, Maru Tapiolan kirjastosta

Kuva: Maru Peltonen. Kuvan julkaisuun on lupa oppilaalta ja vanhemmilta.

 

 

Ainakin 100 yhteistä lukuhetkeä!

Elokuun viimeiselle viikonlopulle osuu se päivä, josta on tasan sata päivää Suomi100-juhlavuoden itsenäisyyspäivään. Samana viikonloppuna juhlitaan Espoo-päivää.

Me Espoon lastenkirjastolaiset haastamme kaikki viettämään itsenäisyyspäivään mennessä ainakin sata yhteistä lukuhetkeä!

Hyvä lukutaito on Suomen kansallisaarre. Lapsi, jolle luetaan, viihtyy ja pärjää paremmin koulussa. Alle kouluikäiselle lapselle lukeminen vaikuttaa paljon siihen, miten lapsen koulu-ura sujuu. Koululaisenkin kanssa kannattaa jatkaa yhteisiä lukuhetkiä.

Laita haaste eteenpäin!

Voit kertoa olevasi mukana haasteessa somessa hastagilla #100lukuhetkeä. Meillä Espoossa kirjastoihin kerätään myös haasteessa mukana olevien lukijatyyppien laumoja. Poimi matkaan haastelomake (monsteri, karhu tai heppa) ja juliste.

Haaste on osa Suomi100-juhlavuoden Lukuseikkailu-hanketta.

Huom! Ei tarvitse odottaa elokuun viimeiseen viikonloppuun asti. Lukemisen kanssa voi ottaa varaslähdön!

Lukuhaasteterveisin, Maru, Heliminna, Pirkko, Timo, Pauliina ja muut Espoon kaupunginkirjaston lastenkirjastolaiset

Lukijatyypit ovat Lukuseikkailun otuksia ja ne ovat Salla Savolaisen, Mirkka Hautamäen ja Anne Vaskon käsialaa.

 

Pako kirjastosta

 

Jossain vaiheessa elämää täytyy oppia käyttämään kirjastoa. Jos ei opi, ei pääse pois. – Venla Kihti, kirjaston kummitus

Mankkaanpuron yökirjastolaiset testasivat Tapiolassa Pako kirjastosta -peliä. Pakohuone-pelin tapaan rakennettu seikkailu vie kirjaston mysteerien äärelle: pelissä eteneminen vaatii niin kirjallisuuden tuntemusta kuin kirjaston hyllyillä, verkkosivuilla, tietokannoissa ja e-aineistoissa suunnistamista.

Pelin kirjoittajalle kirjasto on aarreaitta, täynnä loistavia piilopaikkoja ja sisäänrakennettua koodikieltä. Pelaaja saa pelistä irti hauskan yhteisen tekemisen ja oivallusten lisäksi makupaloja siitä, mitä kaikkea omasta kirjastosta löytyykään. Kirjoittajalla oli mielessä myös tarjota pelaajille uusia strategioita tiedonhakuun sekä työvälineitä kriittiseen ajatteluun.

Luokka sai alkuun tehtäväksi valita joukostaan pelin kapteenin, joka jakaa tehtävät ja kokoaa sekä vastaukset että porukan aina uuteen vaiheeseen siirryttäessä. Peliä ohjaava kirjastotäti kertoi myös, että luokalla on käytössä kaksi oljenkortta: (1) Kysy kirjastolaiselta ja (2) Soita äidille.

Tehtävä 0. Printtaa avain, joka sopii lukkoon

Alussa on loppu: ihan viimeisen tehtävän ratkaiseva vihje on piilotettu 3D-printatulla lukolla suljettuun laatikkoon. Avain puuttuu. Yksi ryhmä saa tehtäväksi tulostaa avaimen. Kun printtaus on hyvässä vauhdissa, ryhmä ehtii auttaa muita.

3d-tiimi

3D-tiimi valmiina lähtöön.

Tehtävä 1. Kirjallisuusristikko

Ristikon keskellä muodostuu kirjan nimi. Kirjan paikka kirjastossa selviää aineistotietokannasta helmet.fi.

Tehtävä 2. Helmet-mysteerikirjat

onnenlapsi

Hyllystä löytyvä kirja onkin ontto ja sisältää lisää kirjamysteerejä ja verkkoon piilotettuun valokuvaan ohjaavan qr-koodin. Kuvan aukaiseva koodi löytyy ratkaisemalla kirjamysteerit.

helmet-mysteeri

Kirjamysteerejä oli ratkaistavana monta.

Tehtävä 3. Voihan asiasana

Edellinen tehtävä johdattaa seuraavan QR-koodin jäljille. Koodista aukeaa tehtävä, jossa pitää selvittää tietokirjallisuuden asiasanoja.

kummastuneet

Tehtävä 4. Hyllyluokat

Asiasanojen koodi avaa kuvan, joka auttaa kirjastoon piilotetun matkalaukun jäljille. Hyllyluokkatehtävät on kiinnitetty numerolukollisen matkalaukun kanteen, eikä lukkoa saa auki ratkaisematta tehtäviä.

img_0435

Hyllyn päälle piilotettu esine paljastuu kankaaseen käärityksi matkalaukuksi.

Tehtävä 5. Kuvaustehtävät ja varaushylly

Matkalaukusta löytyy kirjekuori ja pieni lukollinen lipas. Lippaaseen ei ole avainta. Kuoressa on teksti: Avaa tämä ensin.

Kuori sisältää kuvaustehtäviä, joissa on apua kirjallisuuden tuntemuksesta. Valmiit kuvat esitellään peliä ohjaavalle kirjastolaisille, joka kuvat hyväksyttyään ojentaa pelaajille varausilmoituksen:  Asiakas Mysteeri, varaamanne aineisto odottaa noutoa Tapiolan kirjastossa. Noudettava viimeistään…

img_0449

Tehtävä 6. E-lehdet

Varaushyllystä löytyy asiakas Mysteeriä odottava kirjekuori, jossa on matkalaukusta löytyneen lippaan avain. Lippaassa on verkkoon piilotettuun kuvaan johtava QR-koodi sekä e-lehtitehtäviä, jotka ratkaisemalla kuvan saa auki.

Lopussa kiitos seisoo

Kuva kertoo paikan, johon on piilotettu viimeinen viesti. Viestin loppu vain on hieman kryptinen: Onneksi olkoon! Olette selvittäneet kirjaston arvoituksen. Palkinto löytyy:

(4)  orphbå hlof påqreviivk myyiiy

Salakirjoituksen purkuohje löytyy 3D-printatun lukon takaa.

Miten meni?

Yökirjastolaiset selvittivät Pako kirjastosta -pelin vajaassa kahdessa tunnissa. Hankalia paikkoja löytyi, mutta yhtään oljenkortta ei käytetty! Peliä ohjaava kirjastotäti kiemurteli, kun pelaajat juuttuivat heti ensimmäiseen tehtävään. Onnenlapsi-kirja kertoi olevansa Tapiolassa hyllyssä, mutta käsikirjastokappaleen Ei lainata -tila herätti hämmennystä. Seuraava paha jumi oli tehtävä, missä piti selvittää tietokirjojen asiasanoja. Oikeita asiasanoja ei löytynyt, kun pelaajat eivät käyttäneet sivuston omaa hakua, vaan luottivat Google-hakuun.

Peliä ohjaava kirjastotäti hykerteli monessa kohtaa. Kerran vastaus tuijotti pelaajia jo Helmet-sivulta, mutta lapset päättivät tutkia sivun html-koodia, ”koska tuo Maru on niin kiero.” Mankkaanpurolaiset toimivat upeasti ryhmänä. Vaikka välillä mentiin metsään, ei kiistoja syntynyt, vaan koko porukka jatkoi sitkeää ongelmanratkaisua ja pääsi yhdessä maaliin.

Yökirjasto on Tapiolan kirjaston perinne. Joka keväänä muutama luokka pääsee viettämään yön kirjastossa. Yön aikana tehdään jotain kirjastolle hyödyllistä.

Yökirjasto on Tapiolan kirjaston perinne. Joka keväänä muutama luokka pääsee viettämään yön kirjastossa. Yön aikana tehdään jotain kirjastolle hyödyllistä.

Pako kirjastosta -peli on keväällä 2017 käytössä Tapiolan kirjastossa. Pelaamaan pääsevät kaikki innokkaat 6.-7. luokat! Päiväversiota on hieman lyhennetty tästä yökirjastolaisten pelistä.

Pako kirjastosta -pelin idean saa mielellään poimia ja muokata omaan kirjastoon sopivaksi.

Teksti, pelin käsikirjoitus ja kuvat: Maru Peltonen, Tapiolan kirjasto

Pingviini kämmenellä ja hiiri poskella

eli aivan erityisen ihana ryhmä Sellon kirjaston Pajassa.

Meillä lastenkirjastolaisilla on menossa ELY-keskuksen rahoittama hanke, jossa kokeilemme pajatoimintaa ja erilaisia lisätyn todellisuuden sovelluksia erityisryhmien kanssa. Keskiviikkona Sellon pajaan tuli vieraille pieni poikajoukko ohjaajineen, autismin kirjon erityisluokka.

Ohjelmassa oli Pajan vimpainten ja laitteiden tutkiminen. Ensi alkuun kohdattiin 3D-tulostinten maailma ja löydettiin Thingiverse-sivuston malleista mieleinen hiiri. Sellon tulostimet Gandalf ja Saruman ryhtyivät Henrin avustuksella hommiin, ja aina välillä käytiin kurkistelemassa, miten hiiret syntyivät kerros kerrokselta.

Lisää 3D-maailmoja löytyi ipadien kautta, kahdesta eri sovelluksesta. Zookazam on ohjelma, joka herättää erilaiset eläimet kolmiulotteisina hahmoina eloon miltä tahansa alustalta, joka valitaan vihjekuvaksi. Me käytimme alustoina eläinkirjoja, koska kirjoissa on aina taikaa ;-). Quiver herättää eloon omat värityskuvat.

zoozam

Aikuistakin hymyilyttää ja hämmästyttää, kun itse väritetty pingviini yks kaks tanssii ipadin takana tai kirjan kannella venyttelee yhtäkkiä oikea jääkarhu. Poikien hämmästys oli konkreettista: kädet seikkailivat ipadin taakse etsimään ja silittämään. Kun huomattiin, ettei jalkapalloa pelaava lammas pelkästään lämmittele ruudulla, vaan potkaisee maalin, kun koskettaa ruudulla näkyvää palloa, löytyi sormien liikkeisiin uutta tarkkuutta ja määrätietoisuutta.

Quiverin värityskuvan otuksen saa kämmenelle, kun laittaa oman kätensä osaksi kuvaa. 3D-pingviinin hahmo omassa kädessä oli ihmeellinen, ja yksi pojista kokeili monta kertaa, onnistuisiko hahmon talteen ottaminen, jos sulkee sormet nyrkkiin ja pingviinin nyrkin sisälle oikein, oikein hellästi ja varovaisesti.

hiiri esittäytyy

Tällä välin valmistuivat oikeat 3D-hiiret. Tulostuksen viimeiset vaiheet istuttiin printtereiden äärellä tarkkailemassa. Kun hiiret yksi kerrallaan saatiin tulostimen lasilevyltä irti ja käteen, hymyilytti. Hiiriä kokeiltiin poskea vasten, siliteltiin kämmenellä, maistettiinkin varovasti.

Lopuksi opin viittomaan Robinin nimen, ja saimme Henrin kanssa monta vilkutusta, kiitoksia hymyin, sanoin ja pienin katsein. Jäi tavattoman hyvä mieli.

Meillä kirjastolaisilla ei ole erityispedagogiikan koulutusta, kovin monella ei edes pedagogisia opintoja. Ryhmien ohjaamisen ja monenlaisten lasten kohtaamisen taito opitaan työn lomassa. Kirjastoja käyttävät hyvin monenlaiset asiakkaat ja taito kohdata erilaisia ihmisiä kasvaa kirjaston arjessa.

Ryhmän erityisyyteen valmistautuessa tärkein taito taitaa olla avoimuus. Olisi lapsen kannalta väärin, jos meille kerrottaisiin yksittäisistä lapsista etukäteen — ryhmän saapuessa kirjastolaisen tehtävänä on huomioida, antaa tilaa, havannoida opettajien tyyliä toimia eri lasten kanssa, olla valmiina kohtaamaan jokainen lapsi yksilönä, hänelle sopivalla tavalla, rauhallisesti, arvostavasti ja lämpimästi.

Uteliaisuus ja taito etsiä jatkuvasti uutta on kirjaston tärkeä arvo. Erityisryhmälle sopivia sovelluksia ja kiehtovaa toimintaa etsiessä seikkailin verkossa, Facebook-ryhmissä, mainioissa webinaareissa. Pieni pelko siitä, tarjoaako Pajamme jotain sellaista, joka on jo tuttua ja käytössä koulun arjessa, ei ollut ainakaan tämän ryhmän kohdalla aiheellinen. Erityisryhmän arki on haastavaa, ja tuntui, että valmiiksi kokeillut ja toimiviksi havaitut ipad-sovellukset olivat sekä opettajille että lapsille hauskoja uusia tuttavuuksia.

Koodataan runo!

Sanataide kohtasi koodauksen kirjaston kokeilevassa pajassa. Koekaniineiksi saimme espoolaisia luokan- ja aineenopettajia. Pajaa vetämässä oli kaksi lastenkirjastonhoitajaa: sanataideohjaaja, Entressen kirjaston Pirkko, sekä nörtiksi tunnustautuva Tapiolan kirjaston Maru.

Alkulämmittelynä vedettiin runonsäkeitä hatusta. Satunnaisista säkeistä syntyi omia tekstejä. Tutustuttiin myös Runorobottiin sekä muutamaan muuhun verkosta löytyvään runokoneeseen.

Koodattavaksi kirjoitettiin omat numeroloitsut oululaisen sanataidekoulu Valveen mainiolla kaavalla. Älä säikähdä linkistä ensimmäisenä vastaan tulevia vauvaloruohjeita! Loitsun kaava löytyy pdf:n kolmannelta sivulta. Valitaan oma taikanumero ja listataan outoja, erikoisia tapahtumia niin, että taikanumero toistuu jokaisessä säkeessä. Keksitään seuraus tai kaksi tälle omituisten tapahtumisen sarjalle. Ihana kirjoitettava, kiitos Valve!

numeroloitsu

Numeroloitsut koodattiin Hopscotchilla tapahtumaan ipadin ruudulla. Tästä on pikkuisen koodaamista opetellut lastenkirjastonhoitaja haaveillut: omiin sanoihin tulisi vielä ripaus lisää magiaa, kun teksti animoidaan. Jos runon kirjoittaminen tai sanataide tuntuu vieraalta vaikka siitä seiskaluokan villistä kaverista, toisiko sanojen elämä ruudulla hommaa kutsuvammaksi?

Tämän ensimmäisen kaavan mukaan tehdyssä runossa ruudulle piirtyy ensin tausta (ohje), sitten runon ensimmäinen osa säe kerrallaan (ohje). Säe säkeeltä ruudulle ilmestyvän runon koodaamisessa työläintä on aikataulun miettiminen — säkeiden ilmestymis- ja poistumishetkien hahmottamisen avuksi käytössä oli aikataulukaavio.

Pajan edetessä keksittiin monta muutakin tapaa saada runoja ruudulle. Tällä Pirkon konstilla runon säkeet ilmestyvät ruudulle peräjälkeen. Luokan kanssa aloittaisin juuri näin. Pois jää monta monimutkaista vaihetta tuohon ensimmäiseen tapaan verrattuna.

hops siilin kuutamo

Oletko kokeillut vastaavaa tai innostuitko kokeilemaan näitä ohjeita? Kerro ja kommentoi. Meillä oli hauskaa ja jatkamme harjoituksia taatusti. Ohjeita voi tulostaa avuksi joko tästä tekstin lomasta tai Materiaalit-sivulta.

Aatokset runopajasta kirjasi ja ohjeet tallensi

Maru Tapiolan kirjastosta

 

Sankareita ja sivustakatsojia, keljuja tilanteita ja tarinan pelastajia

välkky edestä

Kirjastoauto Välkky lastattiin toukokuussa hyvillä tarinoilla, kirjavinkkarilla ja nuoriso-ohjaajalla. Kiersimme viikon verran espoolaisissa kouluissa vinkkaamassa kirjoja, joista löytyi niin keljuja tilanteita kuin hienoja konsteja puuttua tarinaan, joka oli saamassa kurjan käänteen. Espoon kirjasto- ja nuorisopalveluiden yhteinen Mä en dissaa -bussikiertue järjestettiin nyt toista vuotta.

Suurin osa suomalaisista nuorista sanoo kokeneensa syrjintää (Nuorisobarometri 2014). Sivustakatsojilla on iso rooli, jatkuuko kiusaaminen vai ei. Tarinoiden avulla kasvatetaan tunnemuskeleita ja tilannetajua. Bussissa lasten omat jutut, tarinat ja mietteet lähtivät liikkeelle, kun kirjan tarina kertoi itseä koskettavasta tilanteesta. Nuoriso-ohjaajat ohjasivat keskusteluja, joissa mietittiin sekä tarinoiden päähenkilöiden että omia valintoja ja keksittiin uusia ratkaisuja ja tapoja toimia.

Bussiin kutsuttiin koulujen kolmasluokkalaiset, ja mukaan pääsi monelta koululta myös neljäs- ja viidesluokkalaisia. Kyydissä oli aina koulun oman alueen kirjavinkkari ja nuoriso-ohjaaja. Viikon aikana tapasimme yhteensä 24 luokkaa kuudella eri koululla.

Muutaman luokan kanssa keksittiin positiivisia voimasanoja: jokainen kirjoitti oman luokan voimasanoja lapuille, jotka tallennettiin isoon kirjekuoreen. Sankariesikuvia löytyi niin arkipäivästä (palomiehet, lääkärit), tarinoista (Peppi Pitkätossu) kuin historiasta (Minna Canth). Toisella koululla kuoreen suljettiin omia mielipiteitä ja keinoja, yhteisiä diilejä ja tarinoita. Viikon viimeiselle koululle kirjoittelimme valmiiksi muutamalle tarinalle erilaisia vaihtoehtoisia juonenkäänteitä, joiden hyviä ja huonoja puolia pohdittiin yhdessä.

vinkkauksen jälkeen

Kirjavinkkarit listasivat kirjoja, joista viikon varrella syntyi hyviä keskusteluja.

Kim Fupz Aakeson: Tyttö ja ihmeelliset korvat. Erilaisuus voi tuntua itsensä erilaiseksi kokevasta tosi vaikealta, omat vahvuudet löytyvät yllättäin.

Jane Foxley: Muncle Trogg – maailman pienin jättiläinen. Sankaruudesta, jota meissä kaikissa on, ja isoista ja pienistä sankarillisista teoista. Ystävän pienelläkin teolla voi olla suuri merkitys. Hyvä teko on hyvä laittaa kiertämään.

Saku Heinänen: Zaida ja lumienkeli. Sivustakatsojan rooli. Kiusaaminen voi jatkua niin pitkään kuin joku katsoja toimii. Alkuun riittää pienikin juttu.

Tuula Kallioniemi: Karoliina ja nokkela Neema. Luokan yhteishenki, mustasukkaisuus ja nimittely. Kun tekee mieli puhua pahaa toisesta parantaakseen omia asemiaan.

Tuula Kallioniemi: Konsta kovanaama. Tekojen seuraukset.

Anneli Kanto: Tulikärpäset. Nimittely, sanojen voima, kavereiden merkitys.

Markku Karpio: Myrskyvaroitus. Suojaava kaverikupla ja reilu kaveruus; miten kannattaa toimia, jos huomaa, että jotakuta kiusataan.

Gösta Knuttson: Pekka Töpöhäntä ja Maijan kruunu. Satujen, tarinoiden ja elokuvien hyviksistä ja pahiksista, ja siitä kuinka meissä ihmisissäkin on aina niin hyvää kuin pahaakin. Mistä syntyy tarve kiusata?

Kari Levola: Leevi ja Leonora. Aikuisillakaan ei aina heti ole vastausta, mutta aina kannattaa ottaa puheeksi; vaarallisiakin tilanteita syntyy. Kun aikuisillakin on vääriä käsityksiä, tarvitaan todellista rohkeutta puuttua tilanteeseen.

Kreeta Onkeli: Kesä autokorjaamon yläkerrassa. Vahingon ja siitä seuraavan sotkun selvittäminen.

Kreeta Onkeli: Selityspakki. Mitä ihmisillä tarkoittaa ohituskaista ja tilannetaju? Entä millainen tyyppi on minikovis tai diktaattori? Jokaisen omien valintojen ja toiminnan tärkeys.

Teija Rekola: Eetu ja nokkelat neropatit. Ihana kosto vai superreilu tilanteen pelastaminen. Miten tarina jatkuisi, jos valitsisi koston?

Annika Sandelin: Yokon yökirja. Näkyvä erilaisuus, rohkeus.

Louise Spilsbury: On hienoa olla minä! Itsetunnosta ja tunnetaidoista

Laura Suomela: Lokkisaaren säpinät. Hyvä tilannetaju pelastaa kaverin nolosta tilanteesta.

Elisabeth Zöller: Ninni uskaltaa! Kiusaamista on jo ihan pienten kesken. Omaa uskallusta ja pelkojen voittamista.

Holly Webb: Misu tahtoo ystävän. Miten helposti väärät käsitykset syntyvät, vinkkauskohtana se, missä uusi tyttö Lucy ujostelee koko ensimmäisen koulupäivän, ja uudet luokkakaverit pitävät leuhkana.

Johanna Venho: Okulus ja yöihmiset. Luokka, jossa syrjintä on suoraa. Opettajan tärkeä rooli.

Lähtiessään luokat saivat mukaansa kirjavinkkilistan.

Me kirjastolaiset nautimme valtavasti hyvästä tilaisuudesta tehdä yhteistyötä nuoriso-ohjaajien kanssa. Oli hienoa tehdä töitä yhteistuumin tärkeän asian parissa.

portailla

Bussin kyydissä: Pia, Leila, Heliminna, Pauliina, Anna, Jamal, Ira, Paula, Maru ja Linda.

Kirjavinkit ja kyytiläisten mietteet ryhmän keskusteluista jutuksi kokosi

Maru

Ötökästä luuppiin, eli koodaustunti Hopscotchilla

Hopscotch on iPad-sovellus, jonka kanssa voi aloittaa hauskasti ja kevyesti koodaukseen tutustumisen. Ötökästä luuppiin -tunti on suunniteltu kouluikäisille, mutta toimii myös aikuisten ja alle kouluikäisten kanssa. Pienten tehtävien kautta tutustutaan Hopscotchiin ja oivalletaan pari koodauksen perusjuttua.

Meidän Ötökkä-tuntiemme opetussuunnitelma on poimittu Hopscotchin amerikkalaisilta kehittäjiltä. Alkuperäinen suunnitelma on perinpohjaisempi ja hitaammin etenevä kuin meidän versiomme. Hopscotchin sivuilta ja projekteja googlettamalla löytyi mainiota materiaalia, josta humanistikin innostui leikkimään koodauksella!

Hopscotchin kieli on englanti, mutta värikoodit auttavat luku- ja kielitaidotonta pysymään mukana.  Ohjeet voi antaa tyyliin ”valitse vihreä ykkönen”. Sovelluksesta oli suomennettu versiokin tovin saatavilla, mutta käännös oli heikko — englannilla pärjätään paremmin.

Tehtävä 1. 

hopscotch 1

 

Oivallus: mitään ei tapahdu, ennen kuin on koodattu.

Ryhmä avaa Hopscotchin, pääsee valitsemaan oman ötökkänsä, ja rapsuttelu saa alkaa. Porukka rapsuttaa ja rapsuttaa, mutta mitään ei tapahdu. Eikä tietenkään tapahdukaan, ennen kuin on koodattu. Valitaan ensimmäinen toiminta ja siitä seuraava tapahtuma.

Kasvattamiskoodin onnistuminen riemastuttaa. Isoksi kasvaneen ötökän kanssa kokeillaan, joko tyyppi kutistuisi käsiä taputtamalla. Aikuisetkin menevät lankaan ;-).

hopscotch ekaluokkalaisilla1a

Jos ja kun jonkin iPadin ääniasetukset temppuilevat, eikä kutistaminen onnistukaan, kannattaa kokeilla säännön vaihtamista. Ötökkä voisikin kadota, kun iPadia ravistaa. Koko ryhmä voi vaihtaa koodia, jolloin tulee harjoiteltua myös ylimääräisen koodin roskittaminen.

Tehtävä 2.

hopscotch 2

Oivallus: koodin pitää olla järjestyksessä. Toiston taika.

Piirtävän otuksen kanssa on hyvä todeta, kuinka tärkeää on, että koodin käskyt ovat oikeassa järjestyksessä. Homma aloitetaan ”liiku ja jätä jälkeä” -käskyllä, joka saa tyypin piirtämään ohutta, mustaa viivaa. Tämän jälkeen lapset saavat valita lempivärinsä ja vähän paksumman viivan. Valintojen jälkeen kokeillaan, toimiiko — ja tyyppihän piirtää edelleen mustaa viivaa. Homma toimii vasta koodin järjestämisen jälkeen.

Neliön piirtämiseen tarvitaan käännös. Suorakulmaisen käännöksen salaisen asteluvun paljastamisen jälkeen voidaan jatkaa koodipalikoiden toistoa niin monta kertaa, että saadaan aikaiseksi neliö. Toinen vaihtoehto on esitellä saman tien toistokäskyn taika eli silmukka.

Neliöistä tulee taideprojekti, jos on aikaa laittaa piirtävä otus vaihtamaan jokaisen neliön jälkeen satunnaisesti paikkaa ja väriä. Koodiin lisätään uusi silmukka ja satunnaisia arvoja paikalle ja väreille.

hopscotch neliöt

Oivallus: satunnaisuus!

Tähän riittää yhden oppitunnin aika! Nopea ryhmä saa tehtyä omatkin neliötaideteokset.

Tehtävä 3.

hopscotch tehtävä 3

Otetaan käyttöön äskeisessä tehtävässä hankitut taidot: otus piirtää halutun väristä ja paksuista viivaa. Ympyrä piirretään toistamalla lyhyitä viivoja ja pienen pieniä käännöksiä. Tarvitun toistojen määrän voi etsiä vaikka kokeilemalla. Pyöreän muodon koodaamisen taitoa tarvitaan seuraavassa tehtävässä.

Tehtävä 4.

hopscotch tehtävä 4

…eli oma nimi Hopscotch-otusten piirtämänä. Kirjastolaisissa on aina tarinankertojan vikaa, eihän tämä nyt ihan oikea digitaalinen allekirjoitus ole, mutta kuitenkin ainutlaatuinen, oma luomus ;-).

hopscotch nimmari

Nyt pitää jo itse miettiä, miten koodaa kirjainten viivat ja käännökset. Nimikirjaimet on myös hyvä valinta, jos aikaa on vähän ja intoa paljon.

Tehtävä 5.

hopscotch tehtävä 5

Tekstiä käyttämällä Hopscothin hahmoksi voi tuoda esimerkiksi Emoji-merkkejä. Pelin taustamaisema tehdään paksuilla viivoilla piirtämällä, ja Emoji-hahmot liikkuvat maisemassa paikkaa ja vauhtia satunnaisesti vaihtaen.

Hopscotchilla onnistuu myös pienen pelin koodaaminen tai runojen tai tarinoiden animoiminen.

Ötökästä luuppiin -tunnin tuntisuunnitelman perusteellinen versio löytyy pian dokumenteista. Meillä Tapiolassa moni pääsee ohjaamaan koodaustunteja, ja mukana on hyvä olla jotain kättä pidempää. Materiaaleja saa mielellään käyttää ja kommentoida!

Laitteita meillä on opetuskäytössä 15. Isot ryhmät on koodaustuntia varten jaettu kahtia, ja toinen puolikas käyttää aikaa tarinoiden ja kirjojen parissa sillä aikaa kun ryhmän toinen puolikas koodaa.

Ilman mielikuvitusta ei synny mitään uutta!

 

TFIOS, a Contest! Or, how teens read and share.

A happy moment with daughter in a bookstore in the beginning of summer vacation.

– I hear quite a lot of talk about this one. Would you like to read it, too?

– Oh yes yes yes, everyone’s going on about it in PicCollage.

After the book was read and the movie seen (we both loved them!), it was time for me, a mum and a librarian, to see, how teens share their reading experiences. Soon, the daughter had a contest going on in PicCollage, her favourite social media community.

Proudly presents: The Fault in Our Stars by John Green. The PicCollage Contest and the Winners!

imageAgain, so proud to be the local library mentioned above ;-). And the winner is…

image

Congratulations to creative_doodle!

image

2nd place: a_Little_Dreamers beautiful work with a quote and a scene from the movie.

image

3rd place: espinosa_girl01

image

4th place: awkward-books

image5th place: random1209neon

Lovely work, all of them. If you want to see the other entries to the contest, go to PicCollage and search -divergentgirl-. Okay? Okay.

 

Koodauspaja kirjastossa

Kesällä oli aikaa tarttua paljon puhuttuun juttuun: ohjelmoinnin alkeisiin. Peruskouluissa opetellaan ohjelmointia syksystä 2016 alkaen, ja kirjastossa halusimme olla mukana uutta ilmiötä kesyttämässä.

Mukaan saimme vapaaehtoiseksi asiantuntijaksi opiskelija Tomi Pieviläisen. Valmistauduimme vetämään Tomin johdolla noin tusinan osallistujan pajoja, mutta sitten Hesari teki Tapiolan kirjaston pajoista jutun ja innokkaita koodaajia ilmestyi aika paljon: 40-50 joka ilta.

koodauspaja1

Pienimmät osallistujat (4-8 v.) sekä aloittivat koodaamisen iPadien Hopscotch-sovelluksella. Oli hilpeää, kun saimme ötökät tottelemaan käskyjä! Hopscotchilla piirtäessä mietittiin jo toistoja, luuppeja ja satunnaisuutta. Hopscotch-tehtävien englanninkieliset esikuvat löytyvät verkosta, tekijänä Hour of Code.

hopscotch-haasteet

koodauspaja2

Pääjoukko aloitti samantien yksinkertaisen pelin tekemistä graafisella, verkossa toimivalla Scratchilla. Me kirjastolaiset opettelimme pallon liikuttamista vain hetkeä aikaisemmin. Pulmatilanteissa ratkaisua pohdittiin yhdessä tai pyydettiin Tomi apuun.

Jo hieman ohjelmointia kokeilut joukko teki töitä Tomin johdolla Racket-kielen kanssa.

koodauspaja6

Kesäkuisen viikon pajat pidettiin neljänä iltana, kolme tuntia per ilta. Osa tuli mukaan joka ilta, mutta myös kesken viikon oli mahdollista tulla mukaan. Pienin koodaaja oli 4-vuotias ja puuhasi isänsä avustuksella ohjelmoinnin parissa huikeat kaksi tuntia!

Seuraavat kaikille avoimet pajat pidämme elokuun ensimmäisellä viikolla. Koulujen alettua mukaan kutsutaan myös luokkia. Lastenkirjastonhoitajaa kiehtoo paitsi pelin rakentaminen, myös koodaamisen ja kirjallisuuden yhdistäminen: koodataanko runo, satu vai pieni tarina?

Koodaaminen on luovaa, opettaa ongelmanratkaisutaitoja ja kommunikointia, sanoo Tomi. Se on keino rakentaa ja ymmärtää ympäröivää maailmaa: verkkosivujen, älypuhelinsovellusten, kodinkoneiden, pelien ynnä muiden toimintaa. Ohjelmoinnin paikka on meidän mielestämme ehdottomasti myös kirjastossa. Kirjaston tehtävänä on aina ollut pitää  huolta kansalaisten lukutaidosta, kyvystä ymmärtää ja toimia aktiivisesti yhteiskunnassa.

koodauspaja5

Maru Tapiolan kirjastosta

 

BINGO! Kesällä lukeminen on peli!

kirjabingo mv pieniKesän lukubingo -peli tuo uusia haasteita kesälomalaisille. Lukemisesta voi tehdä pelin näinkin yksinkertaisesti, oivalsi meidän Tapiolan kirjaston lastenkirjastonhoitaja Mikaela. Suomenkielisen version teki Maru.

Millä strategialla saat ensimmäisen bingon?

Ruotsinkieliset koululaiset yrittävät saada kesän aikana rastin jokaiseen 25 ruutuun. Onnistuukohan suomenkielisiltä?

Lukubingon tulostettava PDF-versio. Saa käyttää sellaisenaan tai ottaa idean omaan muokkaukseen!