Kirjoittajan arkistot: Heliminna Hakala

Globaalikasvatusta kirjastossa

Jos olisin syntynyt toiselle puolelle maapalloa…

Kirjavinkkauksen yhteydessä viidesluokkalaiset intoutuivat keskustelemaan köyhyydestä ja kehitysmaista. Andy Mulliganin romaani ”Roskaa”, joka kuvaa lasten ja nuorten elämää valtaisalla kaatopaikalla, kirvoitti kysymyksiä: Oikeastiko joku voi asua kaatopaikalla? Miten niin lapset elävät ilman vanhempiaan eivätkä käy koulua? Siis lapset elättävät itse itsensä? Ja rahan ruokaan he saavat tekemällä työtä? Onko muovijätteiden keräily ja lajittelu kaatopaikalla oikea työ? Onko reilua?

Kevään kiriessä kohti kesälomaa viidesluokkalaisia osallistui myös Kivenlahden ja Saunalahden kirjastojen järjestämiin globaalikasvatustyöpajoihin. Ohjaajana toimi Taksvärkki ry:n kansainvälisyyskouluttaja Lisa Tiainen.

Vaikka sanan ”globaali” osaisikin yhdistää maapalloon ja maailmanlaajuisuuteen, globaalikasvatus ei terminä ehkä aukea heti edes aikuisille. Keskeisiä teemoja globaalikasvatuksessa ovat ihmisoikeudet, tasa-arvo, kestävä kehitys, erilaisten kulttuurien kunnioitus, rauha ja turvallisuus sekä ympäristön  ja luonnon huomioiminen kaikessa toiminnassa. Näin hienosti ja juhlavasti sanoitettujen asioiden pohdinta oli valittu työpajojen aiheeksi ja nimenomaan lasten näkökulmat olivat tärkeitä.

 

Opettajaksi opiskeleva Lisa totesi heti alkuun, että koulumaailmassa korostuvat velvollisuudet, joista oppilaita myös vähän väliä muistutetaan. Oikeuksista puhutaan harvemmin​. Lisa ehdotti, että lasten oikeuksiin pureuduttaisiin miettimällä ihmisten perustarpeita. Perustarpeet hän määritteli ihmisen elämän jatkumisen kannalta välttämättömiksi asioiksi. Pienryhmissä piirrettiin yhteinen laiva ja jokainen ryhmän jäsen sai piirtää itsensä sen kyytiin. Mietittiin yhdessä myös vähintään seitsemän mukaan otettavaa tarpeellista tavaraa tai asiaa ja lastattiin ne laivaan.

Tämän jälkeen antauduttiin mielikuvituksen vietäväksi: Entä jos laiva haaksirikkoutuisi ja miehistö onnistuisi pelastamaan itsensä ja  osan lastista autiolle saarelle? Ryhmän tuli valita piirtämistään tavaroista kolme tärkeintä ja perustella valintansa. Ei taida yllättää, että lähes poikkeuksetta piirroksiin ilmestyi kännykkä! Yhteys maailmaan ja muihin ihmisiin on tärkeää, olemmehan sosiaalisia olentoja. Mietittiin toki sitäkin, miten kauan ja millä edellytyksin kännykästä olisi autioilla saarella iloa. Aika nopeasti piirroksiin ilmestyi ruokaa ja vesikanistereita. Tämän jälkeen valintojen valikoima kasvoi: hätäraketteja, sytytin tai tulitikut, puukko, ase, merikarttoja, radio, vesitaso, kumivene, teltta, supertietokone, pelit… Oikeita tai vääriä vastauksia tehtävässä ei ole, asian pohdinta ja perustelujen miettiminen valinnoille on tärkeintä, Lisa korosti.

Työpajassa lapsen oikeuksia tarkasteltiin myös erilaisten roolien kautta. Asettauduttiin eri puolilla maailmaa asuvien ja erilaisissa elämäntilanteissa elävien lasten ”nahkoihin”. Mitä jos olisin itse syntynyt toiselle puolelle maailmaa, millaista elämäni mahtaisi olla…  Olisiko maassani rauha ja eläisinkö turvallisessa ympäristössä? Saisinko aina ruokaa, kun minulla olisi nälkä? Huolehdittaisiinko minusta? Olisiko asuinseudullani juomakelpoista vettä? Olisivatko tytöt ja pojat tasa-arvoisia? Saisinko käydä koulua? Kohdeltaisiinko kaikkia ihmisiä oikeudenmukaisesti? Miten muista maista ja kulttuureista tuleviin ihmisiin suhtauduttaisiin? Miten kotimaani ympäristöä, luontoa ja eläimiä kohdeltaisiin? Asettauduttiin alkuun kaikki samalle viivalle ja aina kyllä-vastauksen kohdalla otettiin askel eteenpäin. Lopuksi tutkailtiin, minne kukin oli päätynyt ja miksi.

Globaalikasvatuksen tarkoituksena on herätellä ajattelemaan ja pohtimaan. Kyky asettautua toisen asemaan ja tarkastella asioita erilaisista näkökulmista on voimavara, jota kannattaa kehittää.

 

Heliminna Hakala, Espoonlahden kirjastot

Seikkaillen taitavaksi kirjastonkäyttäjäksi

Kivenlahtelaiset ovat tunnetusti viisasta porukkaa. Eräänä marraskuisena torstaina hölmöläisiä kuitenkin esiintyi Kivenlahden kirjastossa oikein joukolla. Miksi ihmeessä he olivat saapuneet kaukaa Hölmölästä juuri Kivenlahden kirjastoon… Olikohan kirjasto kutsunut heidät, jotta heistä  5-6-vuotiaiden kivenlahtelaisten avustuksella saataisiin koulittua kunnollisia kirjaston asiakkaita?

Kirjoja luetaan!

Kirjoja luetaan!

Ensimmäisenä tapaamamme hölmöläinen oli kyllä tottunut älylaitteiden käyttäjä, mutta kirjat menivät yli ymmärryksen. Miiten kirjoja olisi voinutkaan ymmärtää, kun niitä ei tablettitietokoneen kosketusnäytöltä tutulla pinsettiotteella edes saanut auki! Eikä mistään löytynyt sopivaa reikää laturinjohdolle.

img_1638

Hölmöläisnuori hengailemassa

Seuraavaksi tavattiin Hölmölän nuorison edustaja, joka makoili ja porsasteli kirjaston sohvalla, ahmi herkkuja ja sotki kirjoja. Kukaan ei ollut tainnut opastaa, miten kirjastossa käyttäydytään! Onneksi viskarit ja eskarit opastivat!  He osasivat myös kertoa, mitä kirjastokortin lisäksi kannattaa ottaa mukaan kirjastoreissulle. Arvaatko sinä? No tietenkin kassi, jotta kirjat eivät kastu, jos alkaa sataa vettä tahi lunta.

 

Maailman viisain hölmöläinen omassa elementissään!

Maailman viisain hölmöläinen omassa elementissään!

Hölmöläisistä viisain tutki laboratoriossaan vaarallisia aineita. Hölmöläinen ja vaaralliset aineet kuulostivat lapsistakin varsin arveluttavalta yhdistelmältä. Seikkailun oppaana toiminut luotettava kirjastonhoitaja kuitenkin vakuutti, ettei hän anna kirjastossa tapahtua mitään laittomuuksia, levottomuuksia sen paremmin kuin luvattomuuksiakaan. Näin ollen myös viskarit intoutuivat taktiilisesti tutkailemaan, mitä mustat salaperäiset laatikot mahtoivatkaan sisältää. Ehdotukset ja arvaukset eivät olleet lainkaan pöllömpiä saatikka hölmömpiä. Kun sitten muisteltiin niitä nuoriso-Hölmöläisen ajattelemattomuuksissaan turmelemia kirjaston (eli meidän kaikkien yhteisiä) esineitä, hoksattiin, mille nuo mustien laatikoiden aineet sitten ovat vaarallisia: sohville ja kirjoille. Sohvat sitä paitsi ovat puhdistettavissa, mutta kirjojen pesu ei kyllä onnistu. Sen oli hölmöläisistä viisainkin kantapään kautta oppinut.

 

Hölmöläiskalastajan kanssa ongella

Hölmöläiskalastajan kanssa ongella

Elämyksellisten oppimiskokemusten sarja kirjastossa jatkui. Viimeisellä etapilla tavattiin hölmöläiskalastaja, joka yritti onkia pelkällä ongenvavalla ilman siimaa ja syöttiä. Viskareiden neuvoin kalastusonni kuitenkin kääntyi ja kiitollinen hölmöläinen lainasi onkiaan myös viskareille. Jokainen viskari sai saaliikseen oman mietelausekalan.

Mehua syötiin ja kesejä juotiin

Mehua syötiin ja keksejä juotiin

Seikkailuretken päätteeksi nautittiin mehua ja keksejä juhlamatoin päällystetyiltä pöydiltä. Hölmöläläisittäin  kuului ryystää mehu pillillä lautaselta ja keksin paikka oli tietysti kupissa. Hölmöläiset kiittivät eskareita ja viskareita hyvistä vinkeistä ja mainiosta opastuksesta kirjastonkäytön jaloihin taitoihin.

Teksti ja kuvat: Heliminna Hakala, Espoonlahden kirjastot

Vastamainokset kutkuttivat koululaisia

Tänä keväänä vastamainostyöpajoja järjestettiin Espoonlahden neljässä kirjastossa: Nöykkiössä, Soukassa, Kivenlahdessa ja Saunalahdessa niin ala- kuin yläluokkalaisillekin. Vastamainostyöpajaan saapuneilla oppilailla ei useinkaan ensi alkuun ollut tarkkaa käsitystä siitä, mitä olivat tulleet tekemään. Entä tiedätkö sinä, mitä vastamainokset ovat ja miten niitä tehdään? Neljäsluokkalaiset arvelivat esimerkiksi, että vastamainos saattaisi olla jonkin mainoksen vastakohta taikka tietyn mainoksen mollausta. Hyviä arveluja, mutta ehkä niitä kuitenkin voisi luonnehtia pikemminkin liioitteleviksi ja usein humoristisiksi mukaelmiksi mainoksista.

8

Miksi ihmeessä vastamainoksia sitten tehdään? Työpajoja ohjaava Eeva Kemppainen Eettisen kaupan puolesta ry:stä korosti, että vastamainosten on tarkoitus herättää mainontaan tai kulutustuotteisiin ja -tottumuksiin liittyviä kysymyksiä. Parhaimmillaan ne myös haastavat miettimään piilotettuja asioita, ja usein ne myös naurattavat.

Tiedätkö, missä oma paitasi on valmistettu?

Näissä kriittiseen ajatteluun ja vastuulliseen kuluttamiseen herättelevissä työpajoissa keskusteltiin paljon. Keskustelua vauhditti toiminnallisuus: heti alkuun asetuttiin arvojanalle seisomaan sen mukaan, tykkääkö herätä kouluaamuina aikaisin vaiko ei, eli mieluummin vähän myöhemmin. Tämä oli helppo nakki: janan ei-päähän muodostui ruuhkaa. Seuraavaksi putosi vaikeahko kyllä/ei-kysymys: ”Tiedätkö, missä päin maailmaa oma paitasi on valmistettu?” Ei-ryhmä olisi taatusti kuormittunut edelleen, ellei olisi älytty etsiskellä tietoa vaatteiden pesuohjelappusista!

7

Ihmisiä ja kuluttajia eri puolilla maailmaa

Eettisen kuluttamisen aihepiiriin loikattiin, kun Eeva Kemppainen totesi, että joskus samankin vaatteen eri osia saatetaan valmistaa sarjatyönä eri maissa. Yhteisen pohdinnan jälkeen tultiin siihen tulokseen, että yksi syy tähän on se, että näin tuotteen valmistuskustannukset saadaan mahdollisimman alhaisiksi. Seuraavaksi keskustelu kääntyi siihen eettiseen ongelmaan, että on maita, joissa miljoonia lapsia koulunkäynnin sijaan työskentelee esimerkiksi vaatetehtaissa ja osallistuu näin elannon hankkimiseen perheelleen. Voi kuvitella, millaisia ajatuksia monen neljäsluokkalaisen päässä vilisi, kun heti tämän jälkeen arvojanalle asettauduttiin sen mukaan, kokiko itse saavansa haluamiaan tavaroita ja vaatteita usein / joskus / ei koskaan.

11

Ideasta vastamainokseksi

Työpajan kohokohta koitti, kun päästiin penkomaan vanhoja aikakauslehtiä ja bongaamaan sopivia mainoksia. Tarkoituksena oli ideoida ja laatia oma vastamainos. Paperi kahisi, sakset napsivat ja liimapuikot heiluivat. Tussikynillä vastamainokset viimeisteltiin vielä omin herkullisin kommentein.

1

Milloin vastamainos ”uppoaa” ja saa aikaan reaktioita?

Vastamainostaiteilija saattaa siis luoda jonkin tietyn mainoksen kuvaa, brändiä, logoa tai tekstiä ovelasti muistuttavan vastamainoksen ja samalla esittää kommentteja tai kysymyksiä. Mainosten visuaalisten tehokeinojen ja elementtien lisäksi oppilaiden kanssa pohdittiin myös markkinoinnin kieltä. Käytetäänhän vastamainoksissa samaa kuvastoa ja sanastoa kuin mainoksissakin. Punainen väri on tehokas. Kauniit naiset vangitsevat katseita. Automainoksissakin on omat jipponsa.

14

Nöykkiön kirjaston vastamainospajoissa huumorillakin oli kiistaton sija: hiusvärimainoksen kalju mies hörötytti. Neljäsluokkalaiset osoittivat myös kykynsä tarkkasilmäisiin analyyseihin: huomiota kiinnitettiin paitsi siihen mitä mainoksissa näkyy, myös siihen mitä niissä ei näy. Syntyi kutkuttavan hauskoja ja viiltävän analyyttisiä vastamainoksia!

Teksti ja kuvat: Heliminna Hakala, Espoonlahden kirjastot

Tekijänoikeustietoutta, koodausta, elokuvantekoa

Helmikuussa vietettiin Mediataitoviikkoa ja Espoonlahdessa koululaiset pähkivät mm. seuraavia asioita: Mitä tarkoittaa tekijänoikeus? Entä teoskynnys? Voiko eskarilainenkin oppia koodaamaan? Miltä tuntuu katsoa omista piirroksista ja itse keksitystä tarinasta luodun animaation ensi-iltaesitystä? Millaista yhteistyötä vaatii elokuvan teko porukalla?

Keskustelua tekijänoikeuksista

Soukan, Kivenlahden ja Saunalahden kirjastoissa kävi parisensataa viides- ja kuudesluokkalaista kuulemassa, mitä jokaisen koululaisen kannattaa ja on myös syytä tietää tekijänoikeuksista. Aiheesta kertoi ja keskusteli Juha Kallanranta, aiemmin alakoulunopettajanakin työskennellyt Kopioston asiantuntija. Mitä tekijänoikeus tarkoittaa ja mitä se suojaa, mikä on teos ja mitä tarkoittaa teoskynnys. Miten määritellään luova työ. Entä miten tekijänoikeus syntyy ja kenelle, ja kauanko se on voimassa. Muun muassa nämä asiat saivat selkeät selitykset ja oppilaat myös esittivät aktiivisesti omia kysymyksiä.

Koodaustyöpajoja

Nöykkiössä ja Saunalahdessa järjestettiin mediataitoviikolla koodaustyöpajoja kirjastoon kutsutuille päiväkoti-, eskari- ja koululaisryhmille. Työpajoissa, joiden tarkoituksena oli antaa ensituntumaa koodausajatteluun ja koodaukseen käytettiin iPad-laitteita ja Hopscotch-ohjelmaa. Pikkukoodaajat valitsivat ohjelmasta hahmoja, joiden ”aivojen” lohkoihin he syöttivät koodeja. Koodit saivat hahmot toimimaan halutulla tavalla. Vaikka ohjelma onkin englanninkielinen, eikä moni koodareistamme osaa vielä lukea, onnistui koodaaminen kuitenkin mainiosti. Kaikki olivat myös halukkaita esittelemään ryhmäkavereilleen koodaustuotoksiaan ”isolla kankaalla”.

Eskarilainen esittämässä koodaamaansa animaatiota

Eskarilainen esittämässä koodaamaansa animaatiota

Animaatiotyöpaja

Soukan kirjastossa S2-nelosluokka osallistui animaatiotyöpajaan. Animaatioita tehtiin PuppetPals-ohjelmalla ja iPadeilla omista piirroksista ja itse keksittyjen ja kirjattujen tarinoiden pohjalta. Ensi-iltaesitykset järjestettiin heti työpajan päätteeksi, eikä muuta voitu todeta kuin että hauskaa oli!

IMG_7296

Elokuvantekotyöpaja

Kivenlahden kirjastossa puolestaan oli vapaa-ajallaan kirjastoon tuleville lapsille ja nuorille iMovie-elokuvantekotyöpaja. Yhteistyönä syntyi hieno elokuva!

Heliminna Hakala, Espoonlahden kirjastot

Espoonlahtelainen kirjastopädi ELLA kertoo

Olen ELLA, ”kirjastopädi” eli kirjaston iPad-laite. Minulla on monta E-alkuista iPad2-kaveria: veljeni ELMO ja EVERT, jotka asustelevat kanssani Nöykkiössä, serkkuni EVELIINA, ELISA ja ELMERI naapurikirjastossa Soukassa sekä toinen lauma serkkuja eli ELIAS, ELVI, EEVA, EVITA ja ELNA Kivenlahdessa. Espoonlahden kirjastoihin kotiuduimme tammikuussa 2013. Niin lapset kuin aikuisetkin ovat voineet lainata meitä kirjastokäyttöön.

Loppuvuodesta 2013 saimme kymmenkunta iPad4-pikkuserkkua. Tove Janssonin tulossa olevan juhlavuoden kunniaksi heidät nimettiin muumihahmojen mukaan HEMULI, HOSULI, MÖRKÖ, NIPSU ja TUUTIKKI (Kivenlahti) sekä JUKSU, NYYTI, HATTIVATTI, MYMMELI, VIUHTI (Soukka). Pikkuserkut kuulemma hankittiin, jotta koululaisten kirjastonkäytön ja tiedonhaun opastuksia sekä erilaisia pajoja lapsille ja nuorille – ja toki myös aikuisille – voitaisiin järjestää monipuolisesti uusia ohjelmia ja tekniikoita hyödyntäen.

Tammi- ja helmikuun 2014 aikana olemme olleet asiakkailla lainassa yhteensä yli tuhat kertaa, joko tunnin tai puoli tuntia kerrallaan. Saman ajanjakson aikana on Espoonlahden kirjastoissa järjestetty viitisentoista iPad-animaatiopajaa. Mukana on ollut 4-6-vuotiaita päiväkotilaisia, eskareita sekä alakoululaisia kakkosluokkalaisista vitosluokkalaisiin.

Seuraavassa kuvassa on iPad-pikkuveljeni HOSULI perhepäivähoitoryhmälle järjestetyssä iPad-pajassa. Pajassa lapset tekivät PuppetPals-ohjelmalla animaatioita. Lapset olivat jo etukäteen keksineet sadun, jonka heidän hoitajansa oli kirjoittanut muistiin. Kirjastoon tullessaan heillä oli mukanaan myös sadun pohjalta tehtyjä piirroksia. iPadeilla lapset kuvasivat piirroksiaan tarinansa taustoiksi ja hahmoiksi. Nopeasti viskarit oppivat käyttämään ohjelmaa ja pajan päätteeksi päästiin katsomaan ja taputtamaan hauskoille animaatiotarinoille.

2 Animointi on tarkkaa puuhaa

4 Lasten yhdessä keksimä satu

Tunnustan, että ensialkuun minua kyllä hiukkasen jännitti, kun kuulin näistä pienten pädipajoista. Osaavatkohan 5-vuotiaat varmasti käsitellä meitä oikein. Mutta huoli pois! Espoonlahden pienten pädipajoissa on ollut sopivasti ohjaajia paikalla. Heti alkuun he kertovat lapsille, että me kirjastopädit olemme oikeita tablettitietokoneita. Lapset suhtautuvat meihin samanlaisella asiaankuuluvalla kunnioituksella kuin omiin lemmikkieläimiinsäkin.

3 Hahmojen ja taustojen suunnittelua

 

5 Näin me saadaan lentokone lentämään

6 Näin saan lumiukot tlämään

Lasten ennakkoluulottomuutta ja luovuutta voi vain ihailla. Toivon, että myös yhä useampi aikuinen uskaltautuisi tutustumaan meihin kirjastopädeihin.

ELLA-kirjastopädin mietteitä kirjasi Espoonlahden kirjastoissa työskentelevä Heliminna