Globaalikasvatusta kirjastossa

Jos olisin syntynyt toiselle puolelle maapalloa…

Kirjavinkkauksen yhteydessä viidesluokkalaiset intoutuivat keskustelemaan köyhyydestä ja kehitysmaista. Andy Mulliganin romaani ”Roskaa”, joka kuvaa lasten ja nuorten elämää valtaisalla kaatopaikalla, kirvoitti kysymyksiä: Oikeastiko joku voi asua kaatopaikalla? Miten niin lapset elävät ilman vanhempiaan eivätkä käy koulua? Siis lapset elättävät itse itsensä? Ja rahan ruokaan he saavat tekemällä työtä? Onko muovijätteiden keräily ja lajittelu kaatopaikalla oikea työ? Onko reilua?

Kevään kiriessä kohti kesälomaa viidesluokkalaisia osallistui myös Kivenlahden ja Saunalahden kirjastojen järjestämiin globaalikasvatustyöpajoihin. Ohjaajana toimi Taksvärkki ry:n kansainvälisyyskouluttaja Lisa Tiainen.

Vaikka sanan ”globaali” osaisikin yhdistää maapalloon ja maailmanlaajuisuuteen, globaalikasvatus ei terminä ehkä aukea heti edes aikuisille. Keskeisiä teemoja globaalikasvatuksessa ovat ihmisoikeudet, tasa-arvo, kestävä kehitys, erilaisten kulttuurien kunnioitus, rauha ja turvallisuus sekä ympäristön  ja luonnon huomioiminen kaikessa toiminnassa. Näin hienosti ja juhlavasti sanoitettujen asioiden pohdinta oli valittu työpajojen aiheeksi ja nimenomaan lasten näkökulmat olivat tärkeitä.

 

Opettajaksi opiskeleva Lisa totesi heti alkuun, että koulumaailmassa korostuvat velvollisuudet, joista oppilaita myös vähän väliä muistutetaan. Oikeuksista puhutaan harvemmin​. Lisa ehdotti, että lasten oikeuksiin pureuduttaisiin miettimällä ihmisten perustarpeita. Perustarpeet hän määritteli ihmisen elämän jatkumisen kannalta välttämättömiksi asioiksi. Pienryhmissä piirrettiin yhteinen laiva ja jokainen ryhmän jäsen sai piirtää itsensä sen kyytiin. Mietittiin yhdessä myös vähintään seitsemän mukaan otettavaa tarpeellista tavaraa tai asiaa ja lastattiin ne laivaan.

Tämän jälkeen antauduttiin mielikuvituksen vietäväksi: Entä jos laiva haaksirikkoutuisi ja miehistö onnistuisi pelastamaan itsensä ja  osan lastista autiolle saarelle? Ryhmän tuli valita piirtämistään tavaroista kolme tärkeintä ja perustella valintansa. Ei taida yllättää, että lähes poikkeuksetta piirroksiin ilmestyi kännykkä! Yhteys maailmaan ja muihin ihmisiin on tärkeää, olemmehan sosiaalisia olentoja. Mietittiin toki sitäkin, miten kauan ja millä edellytyksin kännykästä olisi autioilla saarella iloa. Aika nopeasti piirroksiin ilmestyi ruokaa ja vesikanistereita. Tämän jälkeen valintojen valikoima kasvoi: hätäraketteja, sytytin tai tulitikut, puukko, ase, merikarttoja, radio, vesitaso, kumivene, teltta, supertietokone, pelit… Oikeita tai vääriä vastauksia tehtävässä ei ole, asian pohdinta ja perustelujen miettiminen valinnoille on tärkeintä, Lisa korosti.

Työpajassa lapsen oikeuksia tarkasteltiin myös erilaisten roolien kautta. Asettauduttiin eri puolilla maailmaa asuvien ja erilaisissa elämäntilanteissa elävien lasten ”nahkoihin”. Mitä jos olisin itse syntynyt toiselle puolelle maailmaa, millaista elämäni mahtaisi olla…  Olisiko maassani rauha ja eläisinkö turvallisessa ympäristössä? Saisinko aina ruokaa, kun minulla olisi nälkä? Huolehdittaisiinko minusta? Olisiko asuinseudullani juomakelpoista vettä? Olisivatko tytöt ja pojat tasa-arvoisia? Saisinko käydä koulua? Kohdeltaisiinko kaikkia ihmisiä oikeudenmukaisesti? Miten muista maista ja kulttuureista tuleviin ihmisiin suhtauduttaisiin? Miten kotimaani ympäristöä, luontoa ja eläimiä kohdeltaisiin? Asettauduttiin alkuun kaikki samalle viivalle ja aina kyllä-vastauksen kohdalla otettiin askel eteenpäin. Lopuksi tutkailtiin, minne kukin oli päätynyt ja miksi.

Globaalikasvatuksen tarkoituksena on herätellä ajattelemaan ja pohtimaan. Kyky asettautua toisen asemaan ja tarkastella asioita erilaisista näkökulmista on voimavara, jota kannattaa kehittää.

 

Heliminna Hakala, Espoonlahden kirjastot

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *