Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2015

Pingviini kämmenellä ja hiiri poskella

eli aivan erityisen ihana ryhmä Sellon kirjaston Pajassa.

Meillä lastenkirjastolaisilla on menossa ELY-keskuksen rahoittama hanke, jossa kokeilemme pajatoimintaa ja erilaisia lisätyn todellisuuden sovelluksia erityisryhmien kanssa. Keskiviikkona Sellon pajaan tuli vieraille pieni poikajoukko ohjaajineen, autismin kirjon erityisluokka.

Ohjelmassa oli Pajan vimpainten ja laitteiden tutkiminen. Ensi alkuun kohdattiin 3D-tulostinten maailma ja löydettiin Thingiverse-sivuston malleista mieleinen hiiri. Sellon tulostimet Gandalf ja Saruman ryhtyivät Henrin avustuksella hommiin, ja aina välillä käytiin kurkistelemassa, miten hiiret syntyivät kerros kerrokselta.

Lisää 3D-maailmoja löytyi ipadien kautta, kahdesta eri sovelluksesta. Zookazam on ohjelma, joka herättää erilaiset eläimet kolmiulotteisina hahmoina eloon miltä tahansa alustalta, joka valitaan vihjekuvaksi. Me käytimme alustoina eläinkirjoja, koska kirjoissa on aina taikaa ;-). Quiver herättää eloon omat värityskuvat.

zoozam

Aikuistakin hymyilyttää ja hämmästyttää, kun itse väritetty pingviini yks kaks tanssii ipadin takana tai kirjan kannella venyttelee yhtäkkiä oikea jääkarhu. Poikien hämmästys oli konkreettista: kädet seikkailivat ipadin taakse etsimään ja silittämään. Kun huomattiin, ettei jalkapalloa pelaava lammas pelkästään lämmittele ruudulla, vaan potkaisee maalin, kun koskettaa ruudulla näkyvää palloa, löytyi sormien liikkeisiin uutta tarkkuutta ja määrätietoisuutta.

Quiverin värityskuvan otuksen saa kämmenelle, kun laittaa oman kätensä osaksi kuvaa. 3D-pingviinin hahmo omassa kädessä oli ihmeellinen, ja yksi pojista kokeili monta kertaa, onnistuisiko hahmon talteen ottaminen, jos sulkee sormet nyrkkiin ja pingviinin nyrkin sisälle oikein, oikein hellästi ja varovaisesti.

hiiri esittäytyy

Tällä välin valmistuivat oikeat 3D-hiiret. Tulostuksen viimeiset vaiheet istuttiin printtereiden äärellä tarkkailemassa. Kun hiiret yksi kerrallaan saatiin tulostimen lasilevyltä irti ja käteen, hymyilytti. Hiiriä kokeiltiin poskea vasten, siliteltiin kämmenellä, maistettiinkin varovasti.

Lopuksi opin viittomaan Robinin nimen, ja saimme Henrin kanssa monta vilkutusta, kiitoksia hymyin, sanoin ja pienin katsein. Jäi tavattoman hyvä mieli.

Meillä kirjastolaisilla ei ole erityispedagogiikan koulutusta, kovin monella ei edes pedagogisia opintoja. Ryhmien ohjaamisen ja monenlaisten lasten kohtaamisen taito opitaan työn lomassa. Kirjastoja käyttävät hyvin monenlaiset asiakkaat ja taito kohdata erilaisia ihmisiä kasvaa kirjaston arjessa.

Ryhmän erityisyyteen valmistautuessa tärkein taito taitaa olla avoimuus. Olisi lapsen kannalta väärin, jos meille kerrottaisiin yksittäisistä lapsista etukäteen — ryhmän saapuessa kirjastolaisen tehtävänä on huomioida, antaa tilaa, havannoida opettajien tyyliä toimia eri lasten kanssa, olla valmiina kohtaamaan jokainen lapsi yksilönä, hänelle sopivalla tavalla, rauhallisesti, arvostavasti ja lämpimästi.

Uteliaisuus ja taito etsiä jatkuvasti uutta on kirjaston tärkeä arvo. Erityisryhmälle sopivia sovelluksia ja kiehtovaa toimintaa etsiessä seikkailin verkossa, Facebook-ryhmissä, mainioissa webinaareissa. Pieni pelko siitä, tarjoaako Pajamme jotain sellaista, joka on jo tuttua ja käytössä koulun arjessa, ei ollut ainakaan tämän ryhmän kohdalla aiheellinen. Erityisryhmän arki on haastavaa, ja tuntui, että valmiiksi kokeillut ja toimiviksi havaitut ipad-sovellukset olivat sekä opettajille että lapsille hauskoja uusia tuttavuuksia.