Ainakin 100 yhteistä lukuhetkeä!

Elokuun viimeiselle viikonlopulle osuu se päivä, josta on tasan sata päivää Suomi100-juhlavuoden itsenäisyyspäivään. Samana viikonloppuna juhlitaan Espoo-päivää.

Me Espoon lastenkirjastolaiset haastamme kaikki viettämään itsenäisyyspäivään mennessä ainakin sata yhteistä lukuhetkeä!

Hyvä lukutaito on Suomen kansallisaarre. Lapsi, jolle luetaan, viihtyy ja pärjää paremmin koulussa. Alle kouluikäiselle lapselle lukeminen vaikuttaa paljon siihen, miten lapsen koulu-ura sujuu. Koululaisenkin kanssa kannattaa jatkaa yhteisiä lukuhetkiä.

Laita haaste eteenpäin!

Voit kertoa olevasi mukana haasteessa somessa hastagilla #100lukuhetkeä. Meillä Espoossa kirjastoihin kerätään myös haasteessa mukana olevien lukijatyyppien laumoja. Poimi matkaan haastelomake (monsteri, karhu tai heppa) ja juliste.

Haaste on osa Suomi100-juhlavuoden Lukuseikkailu-hanketta.

Huom! Ei tarvitse odottaa elokuun viimeiseen viikonloppuun asti. Lukemisen kanssa voi ottaa varaslähdön!

Lukuhaasteterveisin, Maru, Heliminna, Pirkko, Timo, Pauliina ja muut Espoon kaupunginkirjaston lastenkirjastolaiset

Lukijatyypit ovat Lukuseikkailun otuksia ja ne ovat Salla Savolaisen, Mirkka Hautamäen ja Anne Vaskon käsialaa.

 

Globaalikasvatusta kirjastossa

Jos olisin syntynyt toiselle puolelle maapalloa…

Kirjavinkkauksen yhteydessä viidesluokkalaiset intoutuivat keskustelemaan köyhyydestä ja kehitysmaista. Andy Mulliganin romaani ”Roskaa”, joka kuvaa lasten ja nuorten elämää valtaisalla kaatopaikalla, kirvoitti kysymyksiä: Oikeastiko joku voi asua kaatopaikalla? Miten niin lapset elävät ilman vanhempiaan eivätkä käy koulua? Siis lapset elättävät itse itsensä? Ja rahan ruokaan he saavat tekemällä työtä? Onko muovijätteiden keräily ja lajittelu kaatopaikalla oikea työ? Onko reilua?

Kevään kiriessä kohti kesälomaa viidesluokkalaisia osallistui myös Kivenlahden ja Saunalahden kirjastojen järjestämiin globaalikasvatustyöpajoihin. Ohjaajana toimi Taksvärkki ry:n kansainvälisyyskouluttaja Lisa Tiainen.

Vaikka sanan ”globaali” osaisikin yhdistää maapalloon ja maailmanlaajuisuuteen, globaalikasvatus ei terminä ehkä aukea heti edes aikuisille. Keskeisiä teemoja globaalikasvatuksessa ovat ihmisoikeudet, tasa-arvo, kestävä kehitys, erilaisten kulttuurien kunnioitus, rauha ja turvallisuus sekä ympäristön  ja luonnon huomioiminen kaikessa toiminnassa. Näin hienosti ja juhlavasti sanoitettujen asioiden pohdinta oli valittu työpajojen aiheeksi ja nimenomaan lasten näkökulmat olivat tärkeitä.

 

Opettajaksi opiskeleva Lisa totesi heti alkuun, että koulumaailmassa korostuvat velvollisuudet, joista oppilaita myös vähän väliä muistutetaan. Oikeuksista puhutaan harvemmin​. Lisa ehdotti, että lasten oikeuksiin pureuduttaisiin miettimällä ihmisten perustarpeita. Perustarpeet hän määritteli ihmisen elämän jatkumisen kannalta välttämättömiksi asioiksi. Pienryhmissä piirrettiin yhteinen laiva ja jokainen ryhmän jäsen sai piirtää itsensä sen kyytiin. Mietittiin yhdessä myös vähintään seitsemän mukaan otettavaa tarpeellista tavaraa tai asiaa ja lastattiin ne laivaan.

Tämän jälkeen antauduttiin mielikuvituksen vietäväksi: Entä jos laiva haaksirikkoutuisi ja miehistö onnistuisi pelastamaan itsensä ja  osan lastista autiolle saarelle? Ryhmän tuli valita piirtämistään tavaroista kolme tärkeintä ja perustella valintansa. Ei taida yllättää, että lähes poikkeuksetta piirroksiin ilmestyi kännykkä! Yhteys maailmaan ja muihin ihmisiin on tärkeää, olemmehan sosiaalisia olentoja. Mietittiin toki sitäkin, miten kauan ja millä edellytyksin kännykästä olisi autioilla saarella iloa. Aika nopeasti piirroksiin ilmestyi ruokaa ja vesikanistereita. Tämän jälkeen valintojen valikoima kasvoi: hätäraketteja, sytytin tai tulitikut, puukko, ase, merikarttoja, radio, vesitaso, kumivene, teltta, supertietokone, pelit… Oikeita tai vääriä vastauksia tehtävässä ei ole, asian pohdinta ja perustelujen miettiminen valinnoille on tärkeintä, Lisa korosti.

Työpajassa lapsen oikeuksia tarkasteltiin myös erilaisten roolien kautta. Asettauduttiin eri puolilla maailmaa asuvien ja erilaisissa elämäntilanteissa elävien lasten ”nahkoihin”. Mitä jos olisin itse syntynyt toiselle puolelle maailmaa, millaista elämäni mahtaisi olla…  Olisiko maassani rauha ja eläisinkö turvallisessa ympäristössä? Saisinko aina ruokaa, kun minulla olisi nälkä? Huolehdittaisiinko minusta? Olisiko asuinseudullani juomakelpoista vettä? Olisivatko tytöt ja pojat tasa-arvoisia? Saisinko käydä koulua? Kohdeltaisiinko kaikkia ihmisiä oikeudenmukaisesti? Miten muista maista ja kulttuureista tuleviin ihmisiin suhtauduttaisiin? Miten kotimaani ympäristöä, luontoa ja eläimiä kohdeltaisiin? Asettauduttiin alkuun kaikki samalle viivalle ja aina kyllä-vastauksen kohdalla otettiin askel eteenpäin. Lopuksi tutkailtiin, minne kukin oli päätynyt ja miksi.

Globaalikasvatuksen tarkoituksena on herätellä ajattelemaan ja pohtimaan. Kyky asettautua toisen asemaan ja tarkastella asioita erilaisista näkökulmista on voimavara, jota kannattaa kehittää.

 

Heliminna Hakala, Espoonlahden kirjastot

Pako kirjastosta

 

Jossain vaiheessa elämää täytyy oppia käyttämään kirjastoa. Jos ei opi, ei pääse pois. – Venla Kihti, kirjaston kummitus

Mankkaanpuron yökirjastolaiset testasivat Tapiolassa Pako kirjastosta -peliä. Pakohuone-pelin tapaan rakennettu seikkailu vie kirjaston mysteerien äärelle: pelissä eteneminen vaatii niin kirjallisuuden tuntemusta kuin kirjaston hyllyillä, verkkosivuilla, tietokannoissa ja e-aineistoissa suunnistamista.

Pelin kirjoittajalle kirjasto on aarreaitta, täynnä loistavia piilopaikkoja ja sisäänrakennettua koodikieltä. Pelaaja saa pelistä irti hauskan yhteisen tekemisen ja oivallusten lisäksi makupaloja siitä, mitä kaikkea omasta kirjastosta löytyykään. Kirjoittajalla oli mielessä myös tarjota pelaajille uusia strategioita tiedonhakuun sekä työvälineitä kriittiseen ajatteluun.

Luokka sai alkuun tehtäväksi valita joukostaan pelin kapteenin, joka jakaa tehtävät ja kokoaa sekä vastaukset että porukan aina uuteen vaiheeseen siirryttäessä. Peliä ohjaava kirjastotäti kertoi myös, että luokalla on käytössä kaksi oljenkortta: (1) Kysy kirjastolaiselta ja (2) Soita äidille.

Tehtävä 0. Printtaa avain, joka sopii lukkoon

Alussa on loppu: ihan viimeisen tehtävän ratkaiseva vihje on piilotettu 3D-printatulla lukolla suljettuun laatikkoon. Avain puuttuu. Yksi ryhmä saa tehtäväksi tulostaa avaimen. Kun printtaus on hyvässä vauhdissa, ryhmä ehtii auttaa muita.

3d-tiimi

3D-tiimi valmiina lähtöön.

Tehtävä 1. Kirjallisuusristikko

Ristikon keskellä muodostuu kirjan nimi. Kirjan paikka kirjastossa selviää aineistotietokannasta helmet.fi.

Tehtävä 2. Helmet-mysteerikirjat

onnenlapsi

Hyllystä löytyvä kirja onkin ontto ja sisältää lisää kirjamysteerejä ja verkkoon piilotettuun valokuvaan ohjaavan qr-koodin. Kuvan aukaiseva koodi löytyy ratkaisemalla kirjamysteerit.

helmet-mysteeri

Kirjamysteerejä oli ratkaistavana monta.

Tehtävä 3. Voihan asiasana

Edellinen tehtävä johdattaa seuraavan QR-koodin jäljille. Koodista aukeaa tehtävä, jossa pitää selvittää tietokirjallisuuden asiasanoja.

kummastuneet

Tehtävä 4. Hyllyluokat

Asiasanojen koodi avaa kuvan, joka auttaa kirjastoon piilotetun matkalaukun jäljille. Hyllyluokkatehtävät on kiinnitetty numerolukollisen matkalaukun kanteen, eikä lukkoa saa auki ratkaisematta tehtäviä.

img_0435

Hyllyn päälle piilotettu esine paljastuu kankaaseen käärityksi matkalaukuksi.

Tehtävä 5. Kuvaustehtävät ja varaushylly

Matkalaukusta löytyy kirjekuori ja pieni lukollinen lipas. Lippaaseen ei ole avainta. Kuoressa on teksti: Avaa tämä ensin.

Kuori sisältää kuvaustehtäviä, joissa on apua kirjallisuuden tuntemuksesta. Valmiit kuvat esitellään peliä ohjaavalle kirjastolaisille, joka kuvat hyväksyttyään ojentaa pelaajille varausilmoituksen:  Asiakas Mysteeri, varaamanne aineisto odottaa noutoa Tapiolan kirjastossa. Noudettava viimeistään…

img_0449

Tehtävä 6. E-lehdet

Varaushyllystä löytyy asiakas Mysteeriä odottava kirjekuori, jossa on matkalaukusta löytyneen lippaan avain. Lippaassa on verkkoon piilotettuun kuvaan johtava QR-koodi sekä e-lehtitehtäviä, jotka ratkaisemalla kuvan saa auki.

Lopussa kiitos seisoo

Kuva kertoo paikan, johon on piilotettu viimeinen viesti. Viestin loppu vain on hieman kryptinen: Onneksi olkoon! Olette selvittäneet kirjaston arvoituksen. Palkinto löytyy:

(4)  orphbå hlof påqreviivk myyiiy

Salakirjoituksen purkuohje löytyy 3D-printatun lukon takaa.

Miten meni?

Yökirjastolaiset selvittivät Pako kirjastosta -pelin vajaassa kahdessa tunnissa. Hankalia paikkoja löytyi, mutta yhtään oljenkortta ei käytetty! Peliä ohjaava kirjastotäti kiemurteli, kun pelaajat juuttuivat heti ensimmäiseen tehtävään. Onnenlapsi-kirja kertoi olevansa Tapiolassa hyllyssä, mutta käsikirjastokappaleen Ei lainata -tila herätti hämmennystä. Seuraava paha jumi oli tehtävä, missä piti selvittää tietokirjojen asiasanoja. Oikeita asiasanoja ei löytynyt, kun pelaajat eivät käyttäneet sivuston omaa hakua, vaan luottivat Google-hakuun.

Peliä ohjaava kirjastotäti hykerteli monessa kohtaa. Kerran vastaus tuijotti pelaajia jo Helmet-sivulta, mutta lapset päättivät tutkia sivun html-koodia, ”koska tuo Maru on niin kiero.” Mankkaanpurolaiset toimivat upeasti ryhmänä. Vaikka välillä mentiin metsään, ei kiistoja syntynyt, vaan koko porukka jatkoi sitkeää ongelmanratkaisua ja pääsi yhdessä maaliin.

Yökirjasto on Tapiolan kirjaston perinne. Joka keväänä muutama luokka pääsee viettämään yön kirjastossa. Yön aikana tehdään jotain kirjastolle hyödyllistä.

Yökirjasto on Tapiolan kirjaston perinne. Joka keväänä muutama luokka pääsee viettämään yön kirjastossa. Yön aikana tehdään jotain kirjastolle hyödyllistä.

Pako kirjastosta -peli on keväällä 2017 käytössä Tapiolan kirjastossa. Pelaamaan pääsevät kaikki innokkaat 6.-7. luokat! Päiväversiota on hieman lyhennetty tästä yökirjastolaisten pelistä.

Pako kirjastosta -pelin idean saa mielellään poimia ja muokata omaan kirjastoon sopivaksi.

Teksti, pelin käsikirjoitus ja kuvat: Maru Peltonen, Tapiolan kirjasto

Seikkaillen taitavaksi kirjastonkäyttäjäksi

Kivenlahtelaiset ovat tunnetusti viisasta porukkaa. Eräänä marraskuisena torstaina hölmöläisiä kuitenkin esiintyi Kivenlahden kirjastossa oikein joukolla. Miksi ihmeessä he olivat saapuneet kaukaa Hölmölästä juuri Kivenlahden kirjastoon… Olikohan kirjasto kutsunut heidät, jotta heistä  5-6-vuotiaiden kivenlahtelaisten avustuksella saataisiin koulittua kunnollisia kirjaston asiakkaita?

Kirjoja luetaan!

Kirjoja luetaan!

Ensimmäisenä tapaamamme hölmöläinen oli kyllä tottunut älylaitteiden käyttäjä, mutta kirjat menivät yli ymmärryksen. Miiten kirjoja olisi voinutkaan ymmärtää, kun niitä ei tablettitietokoneen kosketusnäytöltä tutulla pinsettiotteella edes saanut auki! Eikä mistään löytynyt sopivaa reikää laturinjohdolle.

img_1638

Hölmöläisnuori hengailemassa

Seuraavaksi tavattiin Hölmölän nuorison edustaja, joka makoili ja porsasteli kirjaston sohvalla, ahmi herkkuja ja sotki kirjoja. Kukaan ei ollut tainnut opastaa, miten kirjastossa käyttäydytään! Onneksi viskarit ja eskarit opastivat!  He osasivat myös kertoa, mitä kirjastokortin lisäksi kannattaa ottaa mukaan kirjastoreissulle. Arvaatko sinä? No tietenkin kassi, jotta kirjat eivät kastu, jos alkaa sataa vettä tahi lunta.

 

Maailman viisain hölmöläinen omassa elementissään!

Maailman viisain hölmöläinen omassa elementissään!

Hölmöläisistä viisain tutki laboratoriossaan vaarallisia aineita. Hölmöläinen ja vaaralliset aineet kuulostivat lapsistakin varsin arveluttavalta yhdistelmältä. Seikkailun oppaana toiminut luotettava kirjastonhoitaja kuitenkin vakuutti, ettei hän anna kirjastossa tapahtua mitään laittomuuksia, levottomuuksia sen paremmin kuin luvattomuuksiakaan. Näin ollen myös viskarit intoutuivat taktiilisesti tutkailemaan, mitä mustat salaperäiset laatikot mahtoivatkaan sisältää. Ehdotukset ja arvaukset eivät olleet lainkaan pöllömpiä saatikka hölmömpiä. Kun sitten muisteltiin niitä nuoriso-Hölmöläisen ajattelemattomuuksissaan turmelemia kirjaston (eli meidän kaikkien yhteisiä) esineitä, hoksattiin, mille nuo mustien laatikoiden aineet sitten ovat vaarallisia: sohville ja kirjoille. Sohvat sitä paitsi ovat puhdistettavissa, mutta kirjojen pesu ei kyllä onnistu. Sen oli hölmöläisistä viisainkin kantapään kautta oppinut.

 

Hölmöläiskalastajan kanssa ongella

Hölmöläiskalastajan kanssa ongella

Elämyksellisten oppimiskokemusten sarja kirjastossa jatkui. Viimeisellä etapilla tavattiin hölmöläiskalastaja, joka yritti onkia pelkällä ongenvavalla ilman siimaa ja syöttiä. Viskareiden neuvoin kalastusonni kuitenkin kääntyi ja kiitollinen hölmöläinen lainasi onkiaan myös viskareille. Jokainen viskari sai saaliikseen oman mietelausekalan.

Mehua syötiin ja kesejä juotiin

Mehua syötiin ja keksejä juotiin

Seikkailuretken päätteeksi nautittiin mehua ja keksejä juhlamatoin päällystetyiltä pöydiltä. Hölmöläläisittäin  kuului ryystää mehu pillillä lautaselta ja keksin paikka oli tietysti kupissa. Hölmöläiset kiittivät eskareita ja viskareita hyvistä vinkeistä ja mainiosta opastuksesta kirjastonkäytön jaloihin taitoihin.

Teksti ja kuvat: Heliminna Hakala, Espoonlahden kirjastot

Vastamainokset kutkuttivat koululaisia

Tänä keväänä vastamainostyöpajoja järjestettiin Espoonlahden neljässä kirjastossa: Nöykkiössä, Soukassa, Kivenlahdessa ja Saunalahdessa niin ala- kuin yläluokkalaisillekin. Vastamainostyöpajaan saapuneilla oppilailla ei useinkaan ensi alkuun ollut tarkkaa käsitystä siitä, mitä olivat tulleet tekemään. Entä tiedätkö sinä, mitä vastamainokset ovat ja miten niitä tehdään? Neljäsluokkalaiset arvelivat esimerkiksi, että vastamainos saattaisi olla jonkin mainoksen vastakohta taikka tietyn mainoksen mollausta. Hyviä arveluja, mutta ehkä niitä kuitenkin voisi luonnehtia pikemminkin liioitteleviksi ja usein humoristisiksi mukaelmiksi mainoksista.

8

Miksi ihmeessä vastamainoksia sitten tehdään? Työpajoja ohjaava Eeva Kemppainen Eettisen kaupan puolesta ry:stä korosti, että vastamainosten on tarkoitus herättää mainontaan tai kulutustuotteisiin ja -tottumuksiin liittyviä kysymyksiä. Parhaimmillaan ne myös haastavat miettimään piilotettuja asioita, ja usein ne myös naurattavat.

Tiedätkö, missä oma paitasi on valmistettu?

Näissä kriittiseen ajatteluun ja vastuulliseen kuluttamiseen herättelevissä työpajoissa keskusteltiin paljon. Keskustelua vauhditti toiminnallisuus: heti alkuun asetuttiin arvojanalle seisomaan sen mukaan, tykkääkö herätä kouluaamuina aikaisin vaiko ei, eli mieluummin vähän myöhemmin. Tämä oli helppo nakki: janan ei-päähän muodostui ruuhkaa. Seuraavaksi putosi vaikeahko kyllä/ei-kysymys: ”Tiedätkö, missä päin maailmaa oma paitasi on valmistettu?” Ei-ryhmä olisi taatusti kuormittunut edelleen, ellei olisi älytty etsiskellä tietoa vaatteiden pesuohjelappusista!

7

Ihmisiä ja kuluttajia eri puolilla maailmaa

Eettisen kuluttamisen aihepiiriin loikattiin, kun Eeva Kemppainen totesi, että joskus samankin vaatteen eri osia saatetaan valmistaa sarjatyönä eri maissa. Yhteisen pohdinnan jälkeen tultiin siihen tulokseen, että yksi syy tähän on se, että näin tuotteen valmistuskustannukset saadaan mahdollisimman alhaisiksi. Seuraavaksi keskustelu kääntyi siihen eettiseen ongelmaan, että on maita, joissa miljoonia lapsia koulunkäynnin sijaan työskentelee esimerkiksi vaatetehtaissa ja osallistuu näin elannon hankkimiseen perheelleen. Voi kuvitella, millaisia ajatuksia monen neljäsluokkalaisen päässä vilisi, kun heti tämän jälkeen arvojanalle asettauduttiin sen mukaan, kokiko itse saavansa haluamiaan tavaroita ja vaatteita usein / joskus / ei koskaan.

11

Ideasta vastamainokseksi

Työpajan kohokohta koitti, kun päästiin penkomaan vanhoja aikakauslehtiä ja bongaamaan sopivia mainoksia. Tarkoituksena oli ideoida ja laatia oma vastamainos. Paperi kahisi, sakset napsivat ja liimapuikot heiluivat. Tussikynillä vastamainokset viimeisteltiin vielä omin herkullisin kommentein.

1

Milloin vastamainos ”uppoaa” ja saa aikaan reaktioita?

Vastamainostaiteilija saattaa siis luoda jonkin tietyn mainoksen kuvaa, brändiä, logoa tai tekstiä ovelasti muistuttavan vastamainoksen ja samalla esittää kommentteja tai kysymyksiä. Mainosten visuaalisten tehokeinojen ja elementtien lisäksi oppilaiden kanssa pohdittiin myös markkinoinnin kieltä. Käytetäänhän vastamainoksissa samaa kuvastoa ja sanastoa kuin mainoksissakin. Punainen väri on tehokas. Kauniit naiset vangitsevat katseita. Automainoksissakin on omat jipponsa.

14

Nöykkiön kirjaston vastamainospajoissa huumorillakin oli kiistaton sija: hiusvärimainoksen kalju mies hörötytti. Neljäsluokkalaiset osoittivat myös kykynsä tarkkasilmäisiin analyyseihin: huomiota kiinnitettiin paitsi siihen mitä mainoksissa näkyy, myös siihen mitä niissä ei näy. Syntyi kutkuttavan hauskoja ja viiltävän analyyttisiä vastamainoksia!

Teksti ja kuvat: Heliminna Hakala, Espoonlahden kirjastot

Tekijänoikeustietoutta, koodausta, elokuvantekoa

Helmikuussa vietettiin Mediataitoviikkoa ja Espoonlahdessa koululaiset pähkivät mm. seuraavia asioita: Mitä tarkoittaa tekijänoikeus? Entä teoskynnys? Voiko eskarilainenkin oppia koodaamaan? Miltä tuntuu katsoa omista piirroksista ja itse keksitystä tarinasta luodun animaation ensi-iltaesitystä? Millaista yhteistyötä vaatii elokuvan teko porukalla?

Keskustelua tekijänoikeuksista

Soukan, Kivenlahden ja Saunalahden kirjastoissa kävi parisensataa viides- ja kuudesluokkalaista kuulemassa, mitä jokaisen koululaisen kannattaa ja on myös syytä tietää tekijänoikeuksista. Aiheesta kertoi ja keskusteli Juha Kallanranta, aiemmin alakoulunopettajanakin työskennellyt Kopioston asiantuntija. Mitä tekijänoikeus tarkoittaa ja mitä se suojaa, mikä on teos ja mitä tarkoittaa teoskynnys. Miten määritellään luova työ. Entä miten tekijänoikeus syntyy ja kenelle, ja kauanko se on voimassa. Muun muassa nämä asiat saivat selkeät selitykset ja oppilaat myös esittivät aktiivisesti omia kysymyksiä.

Koodaustyöpajoja

Nöykkiössä ja Saunalahdessa järjestettiin mediataitoviikolla koodaustyöpajoja kirjastoon kutsutuille päiväkoti-, eskari- ja koululaisryhmille. Työpajoissa, joiden tarkoituksena oli antaa ensituntumaa koodausajatteluun ja koodaukseen käytettiin iPad-laitteita ja Hopscotch-ohjelmaa. Pikkukoodaajat valitsivat ohjelmasta hahmoja, joiden ”aivojen” lohkoihin he syöttivät koodeja. Koodit saivat hahmot toimimaan halutulla tavalla. Vaikka ohjelma onkin englanninkielinen, eikä moni koodareistamme osaa vielä lukea, onnistui koodaaminen kuitenkin mainiosti. Kaikki olivat myös halukkaita esittelemään ryhmäkavereilleen koodaustuotoksiaan ”isolla kankaalla”.

Eskarilainen esittämässä koodaamaansa animaatiota

Eskarilainen esittämässä koodaamaansa animaatiota

Animaatiotyöpaja

Soukan kirjastossa S2-nelosluokka osallistui animaatiotyöpajaan. Animaatioita tehtiin PuppetPals-ohjelmalla ja iPadeilla omista piirroksista ja itse keksittyjen ja kirjattujen tarinoiden pohjalta. Ensi-iltaesitykset järjestettiin heti työpajan päätteeksi, eikä muuta voitu todeta kuin että hauskaa oli!

IMG_7296

Elokuvantekotyöpaja

Kivenlahden kirjastossa puolestaan oli vapaa-ajallaan kirjastoon tuleville lapsille ja nuorille iMovie-elokuvantekotyöpaja. Yhteistyönä syntyi hieno elokuva!

Heliminna Hakala, Espoonlahden kirjastot

Pingviini kämmenellä ja hiiri poskella

eli aivan erityisen ihana ryhmä Sellon kirjaston Pajassa.

Meillä lastenkirjastolaisilla on menossa ELY-keskuksen rahoittama hanke, jossa kokeilemme pajatoimintaa ja erilaisia lisätyn todellisuuden sovelluksia erityisryhmien kanssa. Keskiviikkona Sellon pajaan tuli vieraille pieni poikajoukko ohjaajineen, autismin kirjon erityisluokka.

Ohjelmassa oli Pajan vimpainten ja laitteiden tutkiminen. Ensi alkuun kohdattiin 3D-tulostinten maailma ja löydettiin Thingiverse-sivuston malleista mieleinen hiiri. Sellon tulostimet Gandalf ja Saruman ryhtyivät Henrin avustuksella hommiin, ja aina välillä käytiin kurkistelemassa, miten hiiret syntyivät kerros kerrokselta.

Lisää 3D-maailmoja löytyi ipadien kautta, kahdesta eri sovelluksesta. Zookazam on ohjelma, joka herättää erilaiset eläimet kolmiulotteisina hahmoina eloon miltä tahansa alustalta, joka valitaan vihjekuvaksi. Me käytimme alustoina eläinkirjoja, koska kirjoissa on aina taikaa ;-). Quiver herättää eloon omat värityskuvat.

zoozam

Aikuistakin hymyilyttää ja hämmästyttää, kun itse väritetty pingviini yks kaks tanssii ipadin takana tai kirjan kannella venyttelee yhtäkkiä oikea jääkarhu. Poikien hämmästys oli konkreettista: kädet seikkailivat ipadin taakse etsimään ja silittämään. Kun huomattiin, ettei jalkapalloa pelaava lammas pelkästään lämmittele ruudulla, vaan potkaisee maalin, kun koskettaa ruudulla näkyvää palloa, löytyi sormien liikkeisiin uutta tarkkuutta ja määrätietoisuutta.

Quiverin värityskuvan otuksen saa kämmenelle, kun laittaa oman kätensä osaksi kuvaa. 3D-pingviinin hahmo omassa kädessä oli ihmeellinen, ja yksi pojista kokeili monta kertaa, onnistuisiko hahmon talteen ottaminen, jos sulkee sormet nyrkkiin ja pingviinin nyrkin sisälle oikein, oikein hellästi ja varovaisesti.

hiiri esittäytyy

Tällä välin valmistuivat oikeat 3D-hiiret. Tulostuksen viimeiset vaiheet istuttiin printtereiden äärellä tarkkailemassa. Kun hiiret yksi kerrallaan saatiin tulostimen lasilevyltä irti ja käteen, hymyilytti. Hiiriä kokeiltiin poskea vasten, siliteltiin kämmenellä, maistettiinkin varovasti.

Lopuksi opin viittomaan Robinin nimen, ja saimme Henrin kanssa monta vilkutusta, kiitoksia hymyin, sanoin ja pienin katsein. Jäi tavattoman hyvä mieli.

Meillä kirjastolaisilla ei ole erityispedagogiikan koulutusta, kovin monella ei edes pedagogisia opintoja. Ryhmien ohjaamisen ja monenlaisten lasten kohtaamisen taito opitaan työn lomassa. Kirjastoja käyttävät hyvin monenlaiset asiakkaat ja taito kohdata erilaisia ihmisiä kasvaa kirjaston arjessa.

Ryhmän erityisyyteen valmistautuessa tärkein taito taitaa olla avoimuus. Olisi lapsen kannalta väärin, jos meille kerrottaisiin yksittäisistä lapsista etukäteen — ryhmän saapuessa kirjastolaisen tehtävänä on huomioida, antaa tilaa, havannoida opettajien tyyliä toimia eri lasten kanssa, olla valmiina kohtaamaan jokainen lapsi yksilönä, hänelle sopivalla tavalla, rauhallisesti, arvostavasti ja lämpimästi.

Uteliaisuus ja taito etsiä jatkuvasti uutta on kirjaston tärkeä arvo. Erityisryhmälle sopivia sovelluksia ja kiehtovaa toimintaa etsiessä seikkailin verkossa, Facebook-ryhmissä, mainioissa webinaareissa. Pieni pelko siitä, tarjoaako Pajamme jotain sellaista, joka on jo tuttua ja käytössä koulun arjessa, ei ollut ainakaan tämän ryhmän kohdalla aiheellinen. Erityisryhmän arki on haastavaa, ja tuntui, että valmiiksi kokeillut ja toimiviksi havaitut ipad-sovellukset olivat sekä opettajille että lapsille hauskoja uusia tuttavuuksia.

Koodataan runo!

Sanataide kohtasi koodauksen kirjaston kokeilevassa pajassa. Koekaniineiksi saimme espoolaisia luokan- ja aineenopettajia. Pajaa vetämässä oli kaksi lastenkirjastonhoitajaa: sanataideohjaaja, Entressen kirjaston Pirkko, sekä nörtiksi tunnustautuva Tapiolan kirjaston Maru.

Alkulämmittelynä vedettiin runonsäkeitä hatusta. Satunnaisista säkeistä syntyi omia tekstejä. Tutustuttiin myös Runorobottiin sekä muutamaan muuhun verkosta löytyvään runokoneeseen.

Koodattavaksi kirjoitettiin omat numeroloitsut oululaisen sanataidekoulu Valveen mainiolla kaavalla. Älä säikähdä linkistä ensimmäisenä vastaan tulevia vauvaloruohjeita! Loitsun kaava löytyy pdf:n kolmannelta sivulta. Valitaan oma taikanumero ja listataan outoja, erikoisia tapahtumia niin, että taikanumero toistuu jokaisessä säkeessä. Keksitään seuraus tai kaksi tälle omituisten tapahtumisen sarjalle. Ihana kirjoitettava, kiitos Valve!

numeroloitsu

Numeroloitsut koodattiin Hopscotchilla tapahtumaan ipadin ruudulla. Tästä on pikkuisen koodaamista opetellut lastenkirjastonhoitaja haaveillut: omiin sanoihin tulisi vielä ripaus lisää magiaa, kun teksti animoidaan. Jos runon kirjoittaminen tai sanataide tuntuu vieraalta vaikka siitä seiskaluokan villistä kaverista, toisiko sanojen elämä ruudulla hommaa kutsuvammaksi?

Tämän ensimmäisen kaavan mukaan tehdyssä runossa ruudulle piirtyy ensin tausta (ohje), sitten runon ensimmäinen osa säe kerrallaan (ohje). Säe säkeeltä ruudulle ilmestyvän runon koodaamisessa työläintä on aikataulun miettiminen — säkeiden ilmestymis- ja poistumishetkien hahmottamisen avuksi käytössä oli aikataulukaavio.

Pajan edetessä keksittiin monta muutakin tapaa saada runoja ruudulle. Tällä Pirkon konstilla runon säkeet ilmestyvät ruudulle peräjälkeen. Luokan kanssa aloittaisin juuri näin. Pois jää monta monimutkaista vaihetta tuohon ensimmäiseen tapaan verrattuna.

hops siilin kuutamo

Oletko kokeillut vastaavaa tai innostuitko kokeilemaan näitä ohjeita? Kerro ja kommentoi. Meillä oli hauskaa ja jatkamme harjoituksia taatusti. Ohjeita voi tulostaa avuksi joko tästä tekstin lomasta tai Materiaalit-sivulta.

Aatokset runopajasta kirjasi ja ohjeet tallensi

Maru Tapiolan kirjastosta

 

Cykelbibban på tur

fHäromdagen fick Jag experthjälp av en duktig förskoleflicka inför cykelbibbabesöket till ett dagis.

Freja valde ivrigt både bilderböcker och lättlästa. Varje bok valdes med omsorg. Efter att hon lånat böckerna, fyllde vi cykelbibban.

j2

Följande morgon var det dags för dagisbesöket. Vår språkpraktikant Jay kom med och han fick styra cykelbibban. Det gick hur bra som helst! Freja visade vägen till dagis, Jay cyklade bakom, och jag, bibliotekarien, sprang efter! Roligt, men svettigt! Men jag fick ju bra bilder 🙂


J4

Barnen tycker alltid att det är jättespännande när cykelbibban kommer på besök! De fick bläddra i böckerna och två grupper fick lyssna på sagor på gräsmattan.

Barnen fick höra flera berättelser, bl.a. om boaormen Kriktor, ( modigt av en ormrädd bibliotekarie!) Kalle Kroks bästa bok och Malla cyklar. Tillslut blåste vi såpbubblor, sommaren till ära!

Efter 2,5h på dagisgården var det dags att cykla tillbaka till biblioteket. Vi hann ännu stöta på förskolebarnen som lånade en stor hög med böcker.

En riktigt rolig förmiddag med en massa glada barn. Det var även en intressant upplevelse för Jay att cykla med cykelbibban. Dessutom fick han lära sig om stadsbiblioteket och dess tjänster, om daghem och skola i Finland. Vi hade dessutom ett härligt väder! Gissa vem som har världens bästa jobb?!  J3

 

Sankareita ja sivustakatsojia, keljuja tilanteita ja tarinan pelastajia

välkky edestä

Kirjastoauto Välkky lastattiin toukokuussa hyvillä tarinoilla, kirjavinkkarilla ja nuoriso-ohjaajalla. Kiersimme viikon verran espoolaisissa kouluissa vinkkaamassa kirjoja, joista löytyi niin keljuja tilanteita kuin hienoja konsteja puuttua tarinaan, joka oli saamassa kurjan käänteen. Espoon kirjasto- ja nuorisopalveluiden yhteinen Mä en dissaa -bussikiertue järjestettiin nyt toista vuotta.

Suurin osa suomalaisista nuorista sanoo kokeneensa syrjintää (Nuorisobarometri 2014). Sivustakatsojilla on iso rooli, jatkuuko kiusaaminen vai ei. Tarinoiden avulla kasvatetaan tunnemuskeleita ja tilannetajua. Bussissa lasten omat jutut, tarinat ja mietteet lähtivät liikkeelle, kun kirjan tarina kertoi itseä koskettavasta tilanteesta. Nuoriso-ohjaajat ohjasivat keskusteluja, joissa mietittiin sekä tarinoiden päähenkilöiden että omia valintoja ja keksittiin uusia ratkaisuja ja tapoja toimia.

Bussiin kutsuttiin koulujen kolmasluokkalaiset, ja mukaan pääsi monelta koululta myös neljäs- ja viidesluokkalaisia. Kyydissä oli aina koulun oman alueen kirjavinkkari ja nuoriso-ohjaaja. Viikon aikana tapasimme yhteensä 24 luokkaa kuudella eri koululla.

Muutaman luokan kanssa keksittiin positiivisia voimasanoja: jokainen kirjoitti oman luokan voimasanoja lapuille, jotka tallennettiin isoon kirjekuoreen. Sankariesikuvia löytyi niin arkipäivästä (palomiehet, lääkärit), tarinoista (Peppi Pitkätossu) kuin historiasta (Minna Canth). Toisella koululla kuoreen suljettiin omia mielipiteitä ja keinoja, yhteisiä diilejä ja tarinoita. Viikon viimeiselle koululle kirjoittelimme valmiiksi muutamalle tarinalle erilaisia vaihtoehtoisia juonenkäänteitä, joiden hyviä ja huonoja puolia pohdittiin yhdessä.

vinkkauksen jälkeen

Kirjavinkkarit listasivat kirjoja, joista viikon varrella syntyi hyviä keskusteluja.

Kim Fupz Aakeson: Tyttö ja ihmeelliset korvat. Erilaisuus voi tuntua itsensä erilaiseksi kokevasta tosi vaikealta, omat vahvuudet löytyvät yllättäin.

Jane Foxley: Muncle Trogg – maailman pienin jättiläinen. Sankaruudesta, jota meissä kaikissa on, ja isoista ja pienistä sankarillisista teoista. Ystävän pienelläkin teolla voi olla suuri merkitys. Hyvä teko on hyvä laittaa kiertämään.

Saku Heinänen: Zaida ja lumienkeli. Sivustakatsojan rooli. Kiusaaminen voi jatkua niin pitkään kuin joku katsoja toimii. Alkuun riittää pienikin juttu.

Tuula Kallioniemi: Karoliina ja nokkela Neema. Luokan yhteishenki, mustasukkaisuus ja nimittely. Kun tekee mieli puhua pahaa toisesta parantaakseen omia asemiaan.

Tuula Kallioniemi: Konsta kovanaama. Tekojen seuraukset.

Anneli Kanto: Tulikärpäset. Nimittely, sanojen voima, kavereiden merkitys.

Markku Karpio: Myrskyvaroitus. Suojaava kaverikupla ja reilu kaveruus; miten kannattaa toimia, jos huomaa, että jotakuta kiusataan.

Gösta Knuttson: Pekka Töpöhäntä ja Maijan kruunu. Satujen, tarinoiden ja elokuvien hyviksistä ja pahiksista, ja siitä kuinka meissä ihmisissäkin on aina niin hyvää kuin pahaakin. Mistä syntyy tarve kiusata?

Kari Levola: Leevi ja Leonora. Aikuisillakaan ei aina heti ole vastausta, mutta aina kannattaa ottaa puheeksi; vaarallisiakin tilanteita syntyy. Kun aikuisillakin on vääriä käsityksiä, tarvitaan todellista rohkeutta puuttua tilanteeseen.

Kreeta Onkeli: Kesä autokorjaamon yläkerrassa. Vahingon ja siitä seuraavan sotkun selvittäminen.

Kreeta Onkeli: Selityspakki. Mitä ihmisillä tarkoittaa ohituskaista ja tilannetaju? Entä millainen tyyppi on minikovis tai diktaattori? Jokaisen omien valintojen ja toiminnan tärkeys.

Teija Rekola: Eetu ja nokkelat neropatit. Ihana kosto vai superreilu tilanteen pelastaminen. Miten tarina jatkuisi, jos valitsisi koston?

Annika Sandelin: Yokon yökirja. Näkyvä erilaisuus, rohkeus.

Louise Spilsbury: On hienoa olla minä! Itsetunnosta ja tunnetaidoista

Laura Suomela: Lokkisaaren säpinät. Hyvä tilannetaju pelastaa kaverin nolosta tilanteesta.

Elisabeth Zöller: Ninni uskaltaa! Kiusaamista on jo ihan pienten kesken. Omaa uskallusta ja pelkojen voittamista.

Holly Webb: Misu tahtoo ystävän. Miten helposti väärät käsitykset syntyvät, vinkkauskohtana se, missä uusi tyttö Lucy ujostelee koko ensimmäisen koulupäivän, ja uudet luokkakaverit pitävät leuhkana.

Johanna Venho: Okulus ja yöihmiset. Luokka, jossa syrjintä on suoraa. Opettajan tärkeä rooli.

Lähtiessään luokat saivat mukaansa kirjavinkkilistan.

Me kirjastolaiset nautimme valtavasti hyvästä tilaisuudesta tehdä yhteistyötä nuoriso-ohjaajien kanssa. Oli hienoa tehdä töitä yhteistuumin tärkeän asian parissa.

portailla

Bussin kyydissä: Pia, Leila, Heliminna, Pauliina, Anna, Jamal, Ira, Paula, Maru ja Linda.

Kirjavinkit ja kyytiläisten mietteet ryhmän keskusteluista jutuksi kokosi

Maru